Viime kerralla pentukurssilla harjoiteltiin taas hihnakävelyä ja eläinlääkäriä varten kylkiasentoa ja kiinnipitotilanteessa rauhoittumista. Muuten sujui oikein mukavasti, mutta taas alkuun Humu mekkaloi ja sillä oli vaikeuksia rauhoittua ja keskittyä.
Tällä kertaa aivopierut menivät ohi nopeammin, mutta varsinaista rauhoittumista ei saatu aikaiseksi ollenkaan, vaan jouduin koko ajan keksimään Humulle tekemistä, jotta sain sen unohtamaan vieraat ihmiset ja toisen pennun. Jos lopetin temputtamisen, se yritti lähteä vaeltelemaan. Onneksi juuri tällä kertaa harjoiteltiin rauhaviltin kanssa, ja siinä voisikin olla meille keino jatkoa ajatellen. Humu tajusi idean nopeasti, joten olisi hyvä idea ruveta pitämään rauhavilttiä mukana treeneissä.
Lisäksi tänään harjoiteltiin käden koskettamista, jota yhden sarjan verran ollaan harjoiteltu kotonakin. Liitin siihen jo vihjesanan "tök". Sitäkin pitää muistaa harjoitella, jotta sitä pääsisi käyttämään avuksi ihmisten tervehtimisessä.
Näiden lisäksi harjoiteltiin hetki leikkimistä, mikä sujuikin oikein hyvin, sillä sitä on kotonakin harjoiteltu samoilla säännöillä kuin kurssillakin. Eli luvalla vasta kiinni leluun ja käskystä irrotus.
Temputtamisen positiivisia kääntöpuolia oli tänään mm. se, että istu-maahan vaihdot sujuvat näköjään jo myös häiriössä. Tarvitsen edelleen käsiapua, toivottavasti siitä pääsee joskus eroon. Nyt sitä on jo pystynyt pienentämään kiitettävästi, eli valoa on näkyvissä tunnelin päässä. Mukaan pitäisi tosin lisäksi ottaa myös seiso, jonka harjoittelua tulee yhä laiminlyötyä.
Lisäksi temputin pari kertaa perusasentoa, sekin sujui innokkaasti. Sitäkin pitäisi harjoitella jo käskyn kanssa, sillä eihän tästä hommasta muuten tule mitään. Samaten luoksetuloja tulisi treenata järjestelmällisemmin, huomaan, että niitä tulee harjoiteltua ihan miten sattuu ja vähän sinne päin. Ja se näkyy.
Kotona olen nyt naksutellut muutamia sarjoja noutokapulan suuhun ottamisesta. Pidän kapulaa kädessä ja ensimmäisillä kerroilla naksutin jo kiinnostuksesta kapulaan, sitten hampaan kosketuksesta ja nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että kapulan keskiosan pitää käydä koiran suussa. Olen treenannut yhtä aikaa sekä metallisella että puisella kapulalla, jotta Humu ei oppisi vierastamaan metallia. Ainakin toistaiseksi harjoitus sujuukin yhtä hyvin molemmilla ja Humu selvästi tietää metallikapulan tarkoittavan namia, sillä menee härkkimään sitä myös silloin kun se on lattialla. Nyt täytyisi pidentää kapulan suussapitoaikaa (tai ylipäätään tehdä suussa käyttämisestä suussa pitoa) ja alkaa vähitellen vaatia myös korrektia palautusasentoa. Humu tosin istuu aika usein jo nyt tätä treeniä tehdessä, joten se tuskin on mikään ongelma. Pitää lähinnä kiinnittää humiota omaan asentoon, jotta pystyy vähitellen sitten nousemaan seisomaan.
Kosketuskohdetreeni on vähän jäänyt, siihenkin pitäisi taas muistaa palata (siis muihinkin kohteisiin kuin käteen). Kosketuskeppia en tosin ole vielä onnistunut käyttämään apuna juuri missään, mutta voihan senkin aika tulla. Kosketusalustaa pitäisi kyllä treenata enemmän.
No comments:
Post a Comment