Rehatreenailua

Juuri kun olin miettinyt, että pitäisi lelulla koittaa saada lisää intoa Humppaan sivulletuloissa, Humu sopivasti kieltäytyi kelpuuttamasta nameja palkaksi iltapäivälenkillä. Se kuitenkin syttyi liekkeihin lelulla, joten päätin pitää lyhyen mutta remuamisentäyteisen treenihetken läheisellä urheilukentällä.

Otettiin pari luoksetuloa (tuli ihan intopiukeana ja lujaa, lennosta luvan kanssa kiinni leluun), pari istumista (ensimmäinen oli hidas, en käyttänyt käsiapua. Koki ilmeisesti ahaa-elämyksen ja toisella kerralla istui nopeasti pelkästä sanallisesta vihjeestä ja tapitti niin intensiivisesti silmiin, että savu olisi voinut nousta korvista) ja pari sivulletuloa sekä pari tooosi lyhyttä seuraamispätkää ("jee, kohta leikitään!") nopealla ja vauhdikkaalla lelupalkalla ja mittavalla kannustuksella. Tosi hyvä fiilis taisi jäädä molemmille, tällaista sen treenaamisen pitäisi olla aina!

Onnistuneen treenihetken jälkeen saatiin tehtyä vielä yksi kohtuullisen onnistunut ohitus. Ohitettiin iso koira pellon puolelta (siis edelleen välimatkaa ehkä 10 metriä, mutta silti) ja hihna oli löysällä koko ajan. Humu haukahti kerran, mutta hiljeni ja lähti mukaan sanallisella "shht, mennään"-käskyllä ilman hihna-apua. Palkkasin lelulla ja taas taisi jäädä molemmin puolin hyvä mieli.

Luulin, että rehaaminen olisi riittänyt pennun väsyttämiseen tänään, mutta treenaus oli ilmeisesti niin kivaa, että hetken levon jälkeen kotona se halusi lisää. Se tuo nykyään hienosti lelua sekä heitettynä että merkkinä leikinkerjuusta (huomattavasti mukavampi tapa kuin esim. käsien pureminen...), joten sitä voi palkita etenkin sisällä myös lyhyillä heitoilla, mikä on kiva apu vauhdin lisäämisessä. Jatkettiin siis kotona vielä hetki. Aloitettiin ensin noutokapulan kanssa. Totesin, että Humu ei vaan ymmärrä vielä pitämistä, vaan se yrittää pureskella kapulaa ja turhautuu nopeasti jos se ei kelpaa - heitin siis naksun nurkkaan ja leikitin Humua kapulalla, ja vetoleikin seurauksena löytyi oikein vakaa puruote! Paljon kehuja ja kapula tauolle. Otettiin lisäksi seuraamista kävellen ja hitaassa hölkässä (onneksi eteinen ja keittiö muodostaa käytävän) ja perusasentoon tuloa suoraan edestä eli niin kuin sen pitäisikin mennä (palkkasin välillä namilla, välillä lelulla ja intoa tuli kiitettävästi lisää), käden tökkäilyä rauhoittavana treeninä (sujuu kuin rasvattu), ja lopuksi kylkiasentoa (käsimerkki + vihje), jonka jälkeen Humu rauhoittuikin nukkumaan. Kaikenkaikkiaan aivan loistava treenipäivä tänään. Ja hurjaa miten kauan tuo pentu jaksaa. Tottakai pidettiin taukoja, mutta aina noin puolen minuutin jälkeen Humppa tuli lelun kanssa pyytämään lisää. Onneksi osasin pistää stopin hommalle vielä kun sujui hyvin ja näköjään sopivaan aikaan, sillä koira rauhoittui tyytyväisenä nukkumaan kun kävi selväksi, että treenit on nyt treenitty ja leikit leikitty.