Viikonloppu vietettiin kaverin mökillä, eli taas Humu sai harjoitella uuteen paikkaan kotiutumista ja vieraiden ihmisten, kissan ja koiran kanssa käyttäytymistä. Tällä kertaa homma sujuikin todella hyvin! Tietenkin välillä iski pennulle väsykiukku ja piti haukkua tai hyppiä tai purra tai varastaa kiellettyjä tavaroita, mutta suurimman osan ajasta Humu käyttäytyi tosi kypsästi ja fiksusti. Yksinolokin uudessa mökissä sujui hyvin. Irti ei vaan viitsinyt pentua pitää pihalla hengaillessa, sillä mökkinaapureiden tonttien raja oli varsin lähellä ja pentu lähti hyvin itsenäisesti tutkimaan mitä rajan takaa löytyy... eli ainakaan irtoamisongelmaa ei ole. Metsässähän Humu pysyy hyvin mukana ja lähellä, mutta mitä ilmeisemmin se ei ole tyhmä ja tajuaa, että ihmiset ei katoa siitä pihalta minnekään, vaikka itse kävisikin vähän tutkimassa paikkoja.
Mukana ollut 10-vuotias cockeri oli ihanteellista seuraa Humulle, sillä se ei katsellut riekkumista sekuntiakaan vaan komensi tomerasti pentua pysymään lestissään. Ja pentu totteli. Ah, kyllä siinä hermo lepäsi, kun Humu pystyi rauhoittumaan vaikka toinen koira oli lähistöllä tai jopa aivan vieressä. Kissankin kanssa päästiin tosi hyviin tuloksiin: syöttämällä nakkia naamaan sekä Humulle että kissalle niiden nenät saatiin noin kymmenen sentin etäisyydelle toisistaan ilman kiskomisia tai ääntelyä. Humu meni jopa makaamaan (jotta saisi nenänsä lähemmäs, mutta "hyvässä hengessä" silti). Mahtavaa! Tässä oli ainakin todella onnistunut "rauhallisen katsomisen" oppitunti.
Mökillä käytettiin myös lievä häiriö, eli uusi paikka, koira ja lisäihmiset (kissa ei ollut kovin usein läsnä) hyödyksi ja treenailtiin. Istu-maahan vaihdokset vähän häiriytyivät jossain välissä, mutta sujuivat lopulta oikein hyvin. Lievää ongelmaa maasta istumaan nousussa, tarvitsen todella isoa käsimerkkiä, vaikka luulin jo, että sitä voisi pienentää. Täytyy siis vaan ottaa hattu kouraan ja vahvistaa sanallista käskyä enemmän seiso-istu vaihdoilla, koska niissä Humu ymmärtää merkityksen paremmin ja toisaalta koittaa minimoida epäonnistumiset istumaannousuissa (nyt niitä on käynyt pari liikaa, kun Humu ei olekaan ymmärtänyt mitä ajan takaa vaikka luulin jo että se on hiffannut jujun). Katsotaan sitten, josko päästäisiin häivyttämään käden heiluttelua pikkuhiljaa.
Noutokapulaakin sain Humun pitämään suussa sekunnin. Pito tosin sisältää myös pureskelua ja sitä pitäisi päästä karsimaan. Kotona lisäksi mokasin, kun yritin treenata kapulan pitoa liian kiihtyneen koiran kanssa ja todennäköisesti pahensin pureskeluongelmaa. Koikeillaan taas tänään rauhallisemmissa merkeissä.
Sivulla oloakin päästiin treenaamaan, sujuu ihan kivasti myös pikku häiriössä. Perusasentoon hakeutumista pitää edelleen vahvistaa, ja saada siihen enemmän intoa ja varmuutta - täytyy treenata lelupalkalla. Nyt Humu kuitenkin alkaa hiffata "sivu"-vihjeen merkityksen ja muutenkin koko seuraamisen juju on perusteiltaan jo jotenkuten hallussa. En tosin tiedä pitäisikö sittenkin koittaa opettaa perusasentoon tulo edestä kierähtäen, sillä saattaisi saada hommaan lisää draivia... nyt takaa kierto on vähän semmoinen "missäköhän kohtaa riittää jos pysähdyn ja painan pyrstön maahan" eikä siinä ole samaa riemua mitä Humun seuraamisessa parhaimmillaan. Mutta kokeillaan lelupalkalla, jos sillä asia korjaantuisi ennen kuin ehtii edes kunnon ongelmaksi. Lelu vosi auttaa myös häiriön sietoon perusasentoon tullessa - se toimii nimittäin kohtalaisesti kotona, mutta on paljon häiriöherkempi kuin itse seuraaminen.
Arjen taitoja ajatellen viikonloppuna treenattiin myös käden tökkäystä, tällä kertaa eri ihmisiä hyväksi käyttäen. Humupoika ymmärsi, että "tök"-sanalla voi koskettaa muidenkin käsiä ja luulen, että tästä tulee meille ihan toimiva tervehdysrituaali tulevaisuudessa. Rauhaviltinkin kanssa harjoiteltiin vähän, mutta Humu tarvitsee tosi tiuhaa namistusta vielä - sitä pitää koittaa harventaa ja muistaa aina vapautus vasta luvalla.
Yhden jäljenkin Humppa sai nuuskutella. Tein namikasoilla, mutta koska hyvät namit oli loppu, Humua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Silti se yhden harhailun jälkeen löysi purkin ja se oli taas superkivaa. Seuraava jälki pitää tehdä paremman pakuisilla kasoilla, tai ehkä jopa jo niin, että laitan namia vain parille ekalle askeleelle ja esim. kolme purkkia.
Saatiin Humun kanssa kaksi treenipaikkaa HSKH:n tokoryhmistä. Nyt sitten ollaan samaan aikaan perusvalmiudet- ja alkeistokokurssilla. Siellä päästäänkin treenaamaan aika paljon suuremmassa häiriössä kuin tähän asti, hurjaa. Katsotaan miten sujuu, vähän jännittää.
No comments:
Post a Comment