Alkuviikko oltiin Keski-Suomessa sukuloimassa ja Humu osoittautui erittäin mallikkaaksi reissupennuksi. Se oksensi autossa kerran menomatkalla mutta muuten selvittiin ilman pahoinvointia ja Humu nukkui käytännössä kaikki automatkat. Se rauhoittui autoon hyvin myös yksinään silloin kun oli tarvetta jättää se autoon lepäämään. Välillä se innostui turhan paljon vieraista ihmisistä, mutta pääosin se onnistui myös rauhoittumaan uusissa paikoissa ja uudessa seurassa. Yövyttiin pienessä aitassa hiekkarannalla, ja hiekkaan kuoppien kaivaminen oli Humun mielestä mahtavaa. Ei kai se muutenkaan reissua pahakseen pistänyt, vaikka vähän sitä näytti jo loppureissusta väsyttävän kun koko ajan piti olla menossa.
Samalla kun moikattiin ihmissukulaisia pistäydyttiin myös Jyväskylässä morjestamassa Humun veljeä ja isää (ja niiden omistajaa toki). Humun velikin oli rämäpäinen rasavilli, mutta selvästi eri tavalla kuin Humu. Se ei ollut yhtä raisu ihmisten kanssa, eikä välittänyt niinkään vieraan ihmisen lääppimisestä. Ihan yhtä kovalla innolla se ei myöskään laittanut hanttiin leikkiessä, vaan Humu sai kyllä välillä kurmuuttaa veljeään kunnolla. Humusta lähti myös aikamoista ärinää ensimmäistä kertaa.
Ennen itse remuamistuokiota treenattiin hetki samalla kun Humun isä Urho oli treenattavana. Humu keskittyi yllättävän hyvin, ja seurasi ja otti perusasentoja nätisti. Jauheliha kelpasi, mutta jostain syystä leikki ei maistunut ollenkaan. Pienen treenin jälkeen Humu yllätti toistamiseen odottelemalla kentän reunalla nätisti ja haukkumatta. Saa nähdä sujuuko yhtä hyvin tänään pentukurssilla...
No comments:
Post a Comment