Taas treenataan!

Pidettiin vielä viime viikolla töppöstä jalassa varmuuden vuoksi, vaikka annettiin jo Humun rallatella irti ihan normaalisti. Nyt jätin jo töppösenkin pois, joten toivotaan, että antura kestää hyvin.

Viime viikolla palailtiin myös pikkuhiljaa treenien pariin. Maanantaina käytiin agilityssä sukka jalassa tekemässä rauhakseltaan lähinnä keppitreeniä. Humu joutui tekemään töitä hillitäkseen itsensä, mutta piti kyllä hyvin itsensä koossa vaikka pinnan alla kupli selvästi hepuli. Tehtiin keppejä 6+6 pätkissä ja sujui ihan kivasti, muutaman kerran keskittyminen herpaantui ja piti ottaa uusiksi. Pystyin jo jäämään vähän taaemmas tai lisäämään vähän vauhtia ja jättämään käsiavun kokonaan pois - Humu teki jo varsin itsenäisesti.

Perjantaina tokoiltiin töppösen kanssa (edellinen tokoilu oli sitä edellisellä viikolla Essin kanssa, silloin tehtiin kehääntuloja ja vähän seuraamista, mutta enimmäkseen rauhoituttiin...). Aiheena oli nouto. Humun kanssa tehtiin kapulannostoja (ohjatun kapulalla hyvä), kapulanpitoa (mun täytyy opetalla antamaan kapula alakautta ja oikeaan kohtaan Humun suuhun), vauhtinoutoa (ei irrota kapulasta... pitää tehdä jollain superlelulla, esim. jalkapallolla) ja seuraamista kapula suussa (hyvä). Kerran Humu kävi itsenäisesti hakemassa peruskapulan, ja nosti sen laipasta. Täytyy treenata nostoja sillä. Kotona oltiinkin pari nostoa tehty ennen treenejä, ja ne oli taas mennyt hyvin... mutta lisää vaan vahvistamista keskikohtaan tarttumiseen.

Lisäksi puhuttiin tunnarista, sen opetus vaan aina jää. Sain taas vähän uutta intoa, vielä juuri ja juuri ehtisi toteuttaa ennen lumia ehdotetun metsätreenin. Toisaalta olisi paljon muutakin mitä voisi tehdä, joten ehkäpä se tunnari saa jäädä edelleen...

Eilen taas käytiin Visiolla agilityssä, tällä kertaa jätin jo sukankin pois. Tehtiinkin aika paljon tällä kertaa ja Humu oli aivan innoissaan kun pääsi "pitkästä aikaa" tekemään kunnolla. Aluksi aloitettiin vaalealla merkityillä (ensin palkkasin pätkissä, sitten tehtiin kaikki putkeen) ja muutamia esteitä muuttelemalla / poistamalla pois tieltä varioitiin mukaan myös punaisella ja vihreällä merkityt tehtävät. Mittakaava on taas miten sattuu, oikeasti vikoilta hypyiltä tullessa ei törmännyt putkeen...

Täyspitkät kepit meni ihan yllättävän hyvin! Humu kaipasi sanallista kannustusta keppien läpi, mutta ei käsiapua (paitsi toki aloituksessa piti huolellisesti ja rauhallisesti ohjata oikeaan väliin), eikä se juurikaan jäänyt pyytämään lisävihjeitä tai apuja vaan paahtoi eteenpäin pujotteluun keskittyen. Ainoat stiplut tuli keppien aloituksessa (Humu ei kykene vielä vauhdilla aloittamaan keppejä vaan pitää rauhoittaa tilanne selkeästi ennen keppejä), itse pujottelussa ei yhtään virhettä. Otin jo mukaan sipsuttelujuoksua vierellä ja oikeastaan kun lisäsin vauhtia niin pujottelu jopa parani. Kyllä se vielä se oikea rytmikin sieltä löytyy :)

Tehtävä oli hauskaa rallattelua esteeltä seuraavalle, sopivan helppoa ja hauskaa meille - ja Humu keskittyi ja kuunteli tosi hyvin (no alussa tuli pieni ylimääräinen hepulointi, jonka seurauksena se KUSI PUTKEEN, mitä hemm... mutta eiköhän siellä ollut jonkun edellisen merkki häiritsemässä. Ja kun meni muuten niin hyvin, myös kusemansa putken osalta, niin mitäs noista).

Pussista ulostulossa Humulla on joku ihan oma tyyli, se tuntuu välillä eksyvän sinne. Ihan kuin se yrittäisi hypätä sieltä ulos hepuliloikalla, jolloin pussi tietenkin jumittuu vähän ryttyyn ja sitten sieltä pitää jotenkin räpiköidä ulos. Mun täytyy ainakin muistaa olla hiljaa niin kauan kun koira on pussissa, koska jos sanon jotain kun Humu on vielä siellä, se ilmiselvästi koittaa päästää TÄYSII ulos tekemään seuraavaa juttua ja sitten se onkin jo kohta ihan solmussa.

Punaisella merkityillä vaihdettiin kepit pussiin, että saatiin kunnon vauhti pussijuoksuun. Ei enää jumittanut :) ...ennen kuin siirryttiin vihreällä merkittyihin, jolloin jekku olikin ohjata A:n sijasta lyhyelle kahden hypyn suoralle (etäpalkkana irtoamiseen Leijona) ja möläytin suustani jotain jo Humun ollessa pussissa. Se yritti hepuliloikata pussin läpi ja olikin sitten hetkenaikaa räpiköivä mytty kunnes löysi tiensä ulos. Samassa tehtävänvaihdossa vaihdettiin putken päätä, mutta siitä Humu ei hämääntynyt yhtään. A:n sijaan hypyille meno oli ekalla kerralla hyvin vaikeaa (olin liian hidas, enkä myöskään älynnyt heti laittaa Leijonaa loppupalkaksi), sen jälkeen sujui sekin hyvin. Kaikenkaikkiaan tosi hyvänmielen treenit!

Edellinen paranee, uutta pukkaa - ja se mitä ehdittiin tehdä siinä välissä

Puruhaava tassussa parani erinomaisesti ja ehdittiin käydä jo yksissä agility- ja yksissä tokotreeneissä haavan parantumisen jälkeen. Tänä maanantaina Humu onnistui kuitenkin lenkillä saamaan haavan oikean takajalan anturaan. En huomannut yhtään missä tilanteessa haavan sai, vasta kotona näin, että tassussa näkyy verta. Vekki on ihan kunnollinen, muttei katastrofaalinen. Päätettiin yrittää kotihoitoa näillä ohjeilla, ja niillä on nyt menty - tosin hieman soveltaen, kun ollaan niin surkeita teippaajia... mutta onneksi haava on jo lähtenyt parantumaan ihan hyvin (teipit on jo nyt irronnut pariin kertaan, niin on päässyt tarkistamaan), sormet ristissä, ettei mene huonompaan.

Mutta nyt on tosiaan taas taukoa treeneistä, ja myös irti juoksentelusta, jotta haava pääsee parantumaan kunnolla. Humun Mörri-veljeltä saatiin kunnon töppönenkin lainaan. Ollaan kyllä lenkkeilty ihan kunnon lenkkejä remmissä, mutta eipä se tuolle riitä. Olen jopa hölkännyt! On sujunut yllättävän hyvin (siis oman kunnon puolesta), kunhan tarpeeksi hitaasti menee, eli sitä vauhtia, että Humu juuri ja juuri suostuu ravaamaan passin sijaan vaikka vähän hönkää olisikin.

Koska nyt mennään käänteisessä aikajärjestyksessä, niin tähän voisi vielä selostaa ne treenit joihin välissä ehdittiin. Tiivistettynä Vision agility meni taas superhyvin ja HSKH:n tokosta jäi taas kökkö fiilis. Aikajärjestys näillä olisi tuo, mutta aloitetaan huonosta, että voidaan lopettaa hyvään. Siis toko.

Aiheena oli liikkeiden välit, kehääntulo, paikkamakuu. Paikkamakuu oli ihan piippiippiip, se tehtiin heti aluksi, eikä Humu ollut ehtinyt tasaantua yhtään. Väärä mielentila, ei kai kannattaisi nyt tehdä hallilla ollenkaan paikkamakuuta. Kehääntulotarkastuksessa ja luoksepäästävyydessä namitin, häntä vispasi mutta hillitsi itsensä.

Liikkeiden välien treeniä tehtiin ihan liian vaikeasti taas häiriöön ja mielentilaan nähden. Ensin siis liikkuroitu lyhyt seuraaminen (joka olisi jo itsessään voinut oll treenin ja palkan aihe tässä tilanteessa), sitten sosiaalinen palkka, siirtyminen seuraavan liikkeen alkuun, palkka. Toimi ihan hyvin ekan kerran, ja sitten ei enää toiminutkaan, kun sai liian harvoin palkkaa eikä jaksanut keskittyä. Oli tarkoitus tehdä luoksetulo, mutta jäi haukkumaan (mitäh? ihan liian kiihkossa kai vain) kun jätin istumaan. Joten vein vaan häkkiin jäähylle. Ja sen jälkeen seuraaminenkin levisi ihan täysin haahuiluksi, olisi pitänyt välissä ottaa jotain tiheällä palkalla ja sitten vasta palata pidempään palkattomaan. Siitä tulee vaan niin ylimielinen olo, jos ilmoittaa kouluttajalle, että nyt tehdään välissä jotain muuta ja sitten voidaan jatkaa.

Tehtiin vielä pelkkiä kehääntuloja, eli siirtymä kehään, osoitetulle paikalle, "valmis" ja palkka. Ne meni sentään vähän paremmin, oli tarpeeksi pilkottu juttu. Mutta en ole yhtään tyytyväinen omaan, enkä koiran mielentilaan treeneissä, missään vaiheessa. Pitäisi päästä hallille nyt treenaamaan usein, jotta tottuisi paikkaan paremmin, mutta päinvastoin vaan harvemmin ja harvemmin näköjään päästään treeneihin.

Melkein kahden viikon takaiset agilitytreenit Visiolla puolestaan sujui hyvin. Tehtiin ensin kepit, jotka sujui alkuorientoitumisen jälkeen taas aika hyvin. Ihan kylmiltään ei toiminut, mutta kun otin alkuun loppupäästä pari väliä ja sitten puolikkaat kepit, niin sujui, tehtiin myös puolikkaat kepit + palkka + puolikkaat kepit. Humu tajuaa idean, vauhti on vielä hidas, mutta selvästi itsenäisyys lisääntyy jo. Kyllä se siitä :)

Sitten tehtiin kolmella hypyllä (kuvassa 2-4) ja u-putkella työntämisen ja vetämisen treeniä (onko tälle joku hieno nimi?), tosin ei vedetty koiraa joka välissä, vaan kuten kuvasta näkyy. Kuvassa olevaan suuntaan meni hyvin, toisella puolella olen itse ihan hukassa. Sitten tehtiin kuvan mukaisesti kuutta estettä (mittakaavat ja kaikki on tuossa ihan miten sattuu, mutta aika lyhyillä ja helpoilla väleillä siis esteeltä toiselle rallatellen). Vision sisäpuomi oli alkuun jännä (oho!), mutta toisella kerralla se mentiin jo reippaasti. Kerran ohjasin hyppyjen jälkeen väärin ja Humu lähtikin putken toiseen päähän - kehuin ihan sairaasti, sillä se oli tehnyt juuri niinkuin ohjasin ja mennyt putkeen aika vaikeasta kulmasta. Sitten tehtiin vielä kuten kuuluu ja meni hyvin, kontaktit hyvät, kaikki vauhdikasta ja hypyillä kikkailustakin saatiin kiinni.

Ekaa kertaa raunioilla

Kyselin joku aika sitten Humulle treenipaikkaa HEPeKo:n hakuryhmistä. Saatiin oikein ystävällinen vastaanotto, ja vaikka seuraava haku treeniryhmiin on vasta ensi vuoden puolella, saatiin lupa käydä jo talvikaudella (kun treenaus on epävirallisempaa) vierailemassa raunio- ja hakutreeneissä. Viikko sitten lauantaina oltiin ensimmäistä kertaa mukana raunioilla ja toivottavasti päästään nyt vielä muutaman kerran ennen joulua mukaan. Treenit on meille vähän hankalana päivänä, joten täytyy vähän sumplia.

Pitkältihän treenit oli koiralle autossa istumista. Se on oikastaan ollut yksi pääsyy siihen, miksi pk- ja peko-puoli on jäänyt ajatuksissa taka-alalle. Humu kuitenkin vaikuttaa olevan ominaisuuksiltaan sopiva koira sekä hakuun, että raunioille, joten ehkä sitä vaan täytyy lähteä maastoon kunhan ei nyt liian tosissaan ala treenata (tuskin pelkoa työnarkomaniasta tässä suhteessa). Toivottavasti löydetään keväälle sopiva ryhmä, sopivana ajankohtana. Kerran viikossa kestää koira töröttää autossa ja emäntä metsässä - ja sitten täytyykin ruveta samalla tokon rinnalla tähyämään vähän peko-tottiksen ja ketteryyden vaatimuksia.

Meitä oli iso porukka treenaamassa, aikaa meni, mutta toisaalta pystyi rauhassa vähän verryttelemään omaa koiraa ennen sen vuoroa. Oli myös tosi kiva aloittaa rauniotreenit katsomalla useamman erilaisen koiran työskentelyä. Monet treenit kun menee vain omaa koiraa miettiessä (vaikka tokossa ja agilityssäkin kyllä aikaa olisi katsoa muita, jos vaan keskittyisi).

Humu olikin jo autosta otettaessa henkisesti aika "lämmin". Ensin se vietiin makkararinkiin, joka oli ehkä vähän enemmän hepulirinki. Iloista hännänvatkausta ja poukkoilua, niin siistiä, että luoksetulokin vähän unohtui. Noh, sellaista se on. Ukot lähetettiin piiloon kaikki yhtäaikaa niin, että Humu näki niiden loittonevan. Ei se ehkä kuitenkaan kovin tarkasti tainnut pistää suuntia korvan taakse. Paitsi yhden, sillä ensimmäisen ukon se kävi etsimässä niin nopeasti, että hädin tuskin ehdin tajuta koko asiaa. Sitten vähän kestikin, ja Humu siirtyi työskentelystä aamupäiväkävelylle ja tutkiskeli ja merkkaili paikkoja... Kouluttaja sai tukittua allekirjoittaneen suun, ja maltoin vaivoin odotella, että Humu taas saisi juonesta kiinni (no kerran se piti huutaa pois katoksesta, jossa oli kaikkien palkkapurkit, ei ollut korvat muuten kovin hyvin kuulolla nytkään).

Kyllä se sitten siitä tokeni, löysi toisen ukon ja taas pienen päiväkävelyn jälkeen vielä kolmannen. Ei tarvinnut apuja, vaikka kärsivällisyyttä se kyllä vaati. Ja treenien jälkeen taas hepulointia ihmisten kanssa (ihan luvalla taas) ja korvat lukossa kun olisi pitänyt tulla luokse ja pistää hommaa pakettiin... kyllä me sitä luoksetuloa ollaan treenattu, ihan tosi. Mutta kaikenkaikkiaan tosi hyvä tutustumiskerta raunioilla. Mitä nyt vähän hallinta hukassa, mutta en kyllä ihmettele, kun olin itsekin niin hukassa, unohdin noin niinkuin esimerkiksi ottaa itselleni taskuun mitään namia tai lelua. Mutta tuskin se on niin vaarallista. Tärkeintähän on, että itse raunioilla liikkuminen luonnistui ja Humu tuntui tajuavan  jutun ideaa, pikkuhiljaa. Vaikeaa kyllä kun piti antaa koiran itse oivaltaa, teki koko ajan mieli huikata, että "missä ukko?".

Mukana oli myös yksi taitava kameramies, joten saatiin Humusta myös muutama kuva todistusaineistoksi:

Alkuhepuloinnin jälkeen vähän läkäläkä, mutta kivaa on!

Mikäs tässä tallustellessa...

Ei kyllä jaksa täysiä juosta täällä... ihme ulkoilumaastot eukko valinnut.

Mutta hei... täällä on joku?!

Mihin se hyvä fiilis meni - ja vielä purraankin

Nyt on sellainen suvantovaihe. Vielä vähän aikaa sitten tuntui, että oltiin menty hirveästi etenpäin ja onnistutaan kaikessa kun vaan yritetään. Nyt on sellainen fiilis, että koskaan ei tule mistään mitään ja koskaan ei edetä mihinkään ja aina tulee jotain. Eli perus kiukuttelua.

Viime viikon tokotreenit meni taas ihan höpöhöpöksi. Hallissa on niin paljon häiriötä, että Humun saaminen oikeaan mielentilaan tuntuu ihan toivottomalta. Se tekee onneksi pätkittäin hyvin, mutta sitten taas välillä yhteys koiraan katoaa täysin - tai toinen vaihtoehto on, että yhteys on, mutta kierrokset estää järkevän toiminnan. Tehtiin ruutua, joka on ollut tähän asti Humulle helppoa ja hauskaa (ollaan tehty siis vasta ruutuun juoksemista), mutta sekin meni jotenkin ihan sähläykseksi, Humu tuijotteli vaan naapurikentällä haukkuvan koiran suuntaan, eikä keskittynyt yhtään. Osui se nyt oikeaankin suuntaan juoksiessaan, mutta ei ollut kyllä yhtään hyvä. Koitettiin aloittaa sivuaskelien treeni, vaikeaa, mutta siinä sentään Humu keskittyi pätkittäin hyvin, kun oli tarpeeksi vaativa tehtävä. Mutta paikkamakuussa se haukahti pari kertaa. Kraah. Vein mitään sanomatta häkkiin ja otin hetken päästä lyhyenä uuden, oli hiljaa ja pääsi palkkaamaan. Lyhyt paikalla istuminen myös oli ihan hyvä. Liikaa häiriötä silti, ihan väärä mielentila. Paska maku suussa koko treeneistä, onnistumiset ei lämmitä kun "kokonaisvaikutus" jää huonoksi.

Käytiin treenien jälkeen ulkokentällä tekemässä korjaussarjana luoksetuloa, seuraamista ja hyppy. Teki hyvin kun rauhoittui. Pari ekaa luoksetuloa oli huonoja, vieläkin oli selvästi vähän tättärää eikä keskittynyt, unohti mihin nyt ylipäätään olikaan tulossa ja mikä perusasento? - en palkannut. Otin lyhyeltä matkalta isoilla kehuilla sivulletulon ja sitten uusiksi. Teki hyvin :) Seuraamisessa oli superhyvä, otin myös käännökset molempiin suuntiin ja vasemmalle oli ihan mainio, oikeallekin tosi hyvä - vielä saisi vähän aktiivisemmin pitää oikeaa paikkaa, mutta nyt jääminen oli kyllä minimaalista. Hypyssä ensimmäisellä en ottanut edes pysäytystä, toisella pysäytyksestä palkka, hyvin meni.

Maanantain agility Visiolla sujui kyllä taas erinomaisesti. Se on menneen viikon valopikku. Tehtiin samaan aikaan Pihla-koiran kanssa eri "tehtäväpisteillä", mikä ei tuottanut mitään ongelmia, Humu keskittyi hyvin. Tauoilla laitoin Humun kevythäkkiin, sai hyvin nollattua tilanteen tehtävien välissä. Ensin kerättiin ja käytettiin alkuintoa suoralla irtoamistehtävällä 3xhyppy + suora putki. Ihan nappiin, tietty. Seuraavaksi tehtiin keppejä. 6 + 6 keppiä, pätkien välissä reilu metri. Tein ensin pelkkää ekaa pätkää namialusta etäpalkkana. Ekalla kokeilulla Humu yritti karata palkalle, joten tein ensin vikan välin, kaksi vikaa väliä ja lopulta kaikki 6 keppiä. Alkoi sujua ja idea hahmottua, viimeisen kepin yritti vielä pari kertaa oikoa, mutta suurin osa toistoista hyviä ja pystyin jättämään käsiavun kokonaan pois. Otin toisen pätkän mukaan, mutta edelleen nami myös pätkien välissä, eli 6 keppiä + palkka alustalta + 6 keppiä + palkka alustalta. Meni tosi hyvin! Tosi hienoa, että keppien idea alkaa hahmottua, epämääräisestä opetuksesta huolimatta :)

Viimeisenä hassuteltiin vähän, 8-kieputusta hypyllä (meni hyvin, mutta äänteli jonkunverran kun ei olla tätä juuri tehty) ja sitten yksittäisenä pöytää, A:ta, putkea. Lopuksi peräjälkeen: hyppy, pöytä, tiukka kulma A:lle (namialustalla kontaktille pysäytys hyvä), putki (jonkun verran kulmaa sisääntulossa, mutta olin lähellä putken suuta), jonka toisessa päässä odotti etäpalkka. Etäpalkka suussa hyppäsi sitten vielä 3 hyppyä, ne kun oli siinä tarjolla.

Sitten taas palattiin kiukuttelun syövereihin kun Humu sai ti hammasta etujalkaansa. Haava on pieni, mutta tiistaina pelästyin kuin reagoi silloin niin vahvasti ja illalla oli lähes kolmijalkainen. Käytiin päivystyksessä hakemassa kipupiikki ja antibiootit, ja nyt on mennyt ihan hyvin, eikä Humu enää arista jalkaa. Virtaa vaan tuntuu kertyvän, kun tassunsuojaviritykset ei  kestä kunnon menossa mukana, ja joudutaan lenkkeilemään rauhallisemmin. Ja tietty taas jää myös treenejä väliin, keskiviikkona ei tietenkään voitu agilityyn mennä ja jätin myös tämänpäiväiset tokoilut väliin. Varmuuden vuoksi (Humu ei kiihkoissaan näytä vaikka sattuisikin ja kipeää koiraa en treenaa) ja osittain myös siksi, että koira vaikuttaa jo parin päivän keventelyn jälkeen olevan sen verran tättärää, että tuskin jäisi ainakaan viimekertaista parempaa makua suuhun. Jos mitään ihmeempiä takapakkeja ei tule, niin eiköhän ensi viikolla olla taas meiningeissä mukana. Harmittaa, kun kokoajan on jotain pientä. Toisaalta onni, ettei mitään suurta.

Jääviä ja höpöttävä emäntä

Lauantaina käytiin taas hakemassa vähän Anna-Leenalta oppeja. Mokasin, kun en ottanut Humua ajoissa autosta ulos "jäähtymään", joten meidän treenivuoro jouduttiin aloittamaan sitomalla Humu aitaan kiinni ja ihan vaan rupattelemalla. Humu tasaantui aika pian, mutta ei ollut niin hyvä kuin olisi voinut olla pidemmän hengailun kanssa.

Tehtiin jääviä. Niihin täytyy harjoitella nyt napakkuutta palaamalla hassuttelu-leikkeihin, joista nopeat asennonotot. Mielummin koira edessä kuin sivulla nyt alkuun. Maahanmenoa voisi koittaa liikkeessä pomppujen kautta, eli samaa mitä ollaan jo tehty paikoillaan, mutta vauhti mukaan! Lelupalkkaa voisi käyttää enemmän, se varmaan nopeuttaisi ainakin seisomaan jäämistä - maahanmenosta en tiedä, jääkö vain kyttäämään helpommin lelulla tehdessä. Sinänsä siis ihan hyvällä mallilla, mutta sitä intoa ja säpäkkyyttä lisää! Vinoudesta ei ehkä kannata maahanmenoissa stressata, sillä suoristunee vauhdin ja seuraamisesta tekemisen myötä jo jonkun verran. Pompputreeniä yritetään jatkaa i-m -vaihdossa (kun katsottiin samalla kaukotkin), jotta saadaan siitä vaihdosta parempi. S-m-s on jo aika hyvällä mallilla tekniikan osalta, samoin kuin m-i (ei olla lisätty vielä etäisyyttä).

Itse pitää muistaa tarkkailla kaikkea sitä ylimääräistä mitä teen esim. seuruun aikana: höpötän ja heilun kuin heinämies. Eli treeninaiheeksi eleetön seisominen ja kävely - ja SUPERpalkkojen yhdistäminen niihin elottomiin hetkiin, jotta koiralle alleviivataan, että silloin menee sikahyvin, kun en puhu enkä pukahda. Pitää treenata koiran jättämistä rauhaan ja luottaa siihen, että se tekee ja osaa, vaikka itse ei kokoajan "auta". Lisäksi puhuttiin koesuorituksen rakentamisesta, sitä pitää nyt ruveta tekemään ajatuksella. Namia on jo nyt edeltänyt sosiaalinen palkka, mutta nyt ruvetaan venyttämään palkattomuutta pikkuhiljaa. Aika myöhään ollaan tätä aloittamassa, mutta toisaalta tuntuu, että vasta kesän aikana sosiaalinen palkkaus on ruvennut oikeasti toimimaan, joten homma olisi voinut helposti kuivua kasaan jos olisin liikaa ahnehtinut. Ehkä se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tehtiin vielä paikkamakuu, otin reilun etäisyyden vieressäolijaan. Palkkasin kerran välissä, enkä seissyt ihan paikallani koko aikaa, vaan liikuin joitain askelia ees taas, jotta koira pysyisi skarppina (tästä ei ehkä ole mitään iloa, menee sen saman sähläämisen piikkiin kuin seuruussa höpötys...). Olin kuitenkin pääasiassa ihan kunnollisen etäisyyden päässä. Pää pyöri, mutta asento pysyi hyvin ja maahanmeno ja istumaannousu toimi hyvin. Pari pientä piippausta, mutta ei mitään suurempaa.

Vielä varsinaisten treenien jälkeen otin Humulla joitain seuruupätkiä suoralla, seurasi tosi hyvin. Nyt olikin saanut jo hengailla puussa kiinni jonkun aikaa, ja oli heti paremmassa moodissa, palkkautui kehuista hyvin ja teki innolla, mutta rentona.

Kotona olen nyt vähän jatkanut testailua, ja ollaan onnistuttu myös istumasta maahan pomputuksissa. Tästä se lähtee.

Pikkuvaivaa ja himmailua

Humulla on vatsa sekoillut pariin otteeseen viime viikkojen aikana. Ensin ihmettelin, että onko jotain muutakin ongelmaa, mutta selvästi yhdistävä tekijä mahaongelmien välillä on ydinluulla mässäily. Täytyy siis nyt hetkeksi pistää ne tauolle ja kokeilla jossain vaiheessa lyhyissä pätkissä, kestääkö maha.

Vatsan reistailun takia on jonkun verran treenejä jäänyt väliin, eikä ole kotonakaan tullut kauheasti tehtyä. Kovin monipuolisesti en ole viitsinyt käyttää eri palkkanameja, että vatsa rauhottuisi kunnolla, enkä rasittaa koiraa kauheasti (vaikka menohaluja olisi). Kaksiin agilitytreeneihin ja yksiin tokotreeneihin kuitenkin ehdittiin tässä välissä, lisäksi ollaan vähän mietiskelty ohitusten problematiikkaa.

Tokotreenit oli ensimmäiset laatuaan MT1-kurssilla HSKH:lla. Ne meni vähän pyllylleen. Tehtiin jonkunverran asioita tyylillä, jonka olen jo todennut Humulle vääräksi treenitavaksi. Avoimin mielin kokeilin taas, mutta ei ne treenitavat oikein sovi meille edelleenkään (häiriössä siis). Lisäksi olin taas itse aivan liian lapanen sanoakseni muutamassa kohdassa, että mikä häiriö on Humulle liikaa. Alkuun tehtiin perusasentoon tuloja lyhyeltä etäisyydeltä ihan liian lähellä kouluttajaa, joka oli suuri häiriö, ja aiheutti kiihtymystä ja ääntelyä ihan liikaa. Kauempana teki sitten ihan hyvin. Häirityssä kontaktissa oli tosi pätevä. Vapaaehtoisen kontaktin odottaminen ja siitä palkkaaminen taas oli niitä juttuja, jotka ei sovi noihin treenitilanteisiin - Humua ei saa häiriön keskellä jättää yksin "hengaamaan", vaan se pitää pitää joko töissä tai selvästi tauolla. Eli haukkua ja haisteluahan tällaisesta vapaamatkustelusta seurasi. Hepulointi oli tulos myös kun koiran piti itse tarjota seuraamista, liikaa vapauksia kiihdyttävässä tilanteessa - kyllä se silti lopulta valitsi kontaktissa kävelyn, eli hienoa sinänsä ;) ja arvokas treeni kyllä siltä osin, että vapauksistaan huolimatta Humu kuitenkin ennen pitkää valitsi yhdessä tekemisen. Kontaktitreenin haukkukin oli lähinnä komentamista ja kierrosten purkamista häiriössä (kouluttaja seisoi taas lähellä, mikä kiihdytti, Humu oli hiljaa ja otti kontaktia kyllä silloin kun kouluttaja oli vielä kauempana) - ja vasta kun sillä ei saanut mitään, siirtyi haistelemaan ja rauhoittelemaan (itseään tai minua, vaikka yritin kyllä olla neutraali, mutta kai se mun hiljaisuus oli "paheksuvaa").

Agilitytreeneihin ollaan nyt päästy mukaan vain Visiolle, HSKH:n toiset treenit jäi mahan takia väliin. Vision treenit ovat molemmat sujuneet tosi hyvin :) Viime viikolla Humulla oli paljon pöllöenergiaa ja se sai treenin aluksi itsenäiset hepulit ennen kuin ehdittiin edes tehdä mitään. Hetken rauhoittuminen tuulikaapissa ja uusi yritys. Keskittyi lopputreenin tosi hyvin. Treenin aiheena oli irtoaminen: 4 hyppyä suoralla, u-putki ja samat 4 hyppyä takaisin. Tehtiin ensin 4 hyppyä purkkipalkalla ja sitten koko tehtävä. Irtoamisessa ei ole kyllä pienintäkään ongelmaa ainakaan etäpalkan kanssa. Tehtiin niin, että jätin Humun alussa odottamaan (jätin loppupalkan koiran taakse jo tässä vaiheessa, ei haitannut tai hidastanut) ja olin siis valmiina ohjaamassa lähellä putkea ensimmäisen suoran jälkeen, putken jälkeen eteenlähetys hyppyjen yli loppupalkalle. Palkkana toimi hyvin sekä namipurkki (johon suhtauduttiin kyllä kuten leluun), että lelu.

Tällä viikolla tehtiin suoraan putkeen lähetyksiä eri kulmista (pari kertaa yritti varastaa palkalle, mutta ei mennyt kun kielsi ja korjasi seuraavalla kerralla oikein) ja lopuksi taas irtoamista kolmella hypyllä ja putkella (jossa oli kyllä tarkoituksena treenata myös takaaleikkausta... vähän ehkä unohtui välillä... mutta koiraa ei näyttänyt haittaavan ohjaajan virheet). Hyvin irtosi taas, ja sivusuunnassakin pystyin ottamaan jonkunverran etäisyyttä. Tällä kertaa oli koko treenin ajan hyvin kuulolla, vähän into- ja kierroshaukkua toistojen välissä, mutta kaikki tehtävät teki hiljaa ja innolla.

Ohituksissa aloitin ihan pari päivää sitten kokeilun palkkapurkin käytöstä. Sen avulla olen saanut Humun syömään ohitustilanteessa! Tällä hetkellä en edes yritä saada Humua syömään ennen ohitusta, mutta juuri koiran kohdalla sanon "ohi" ja kaivan purkin esiin. Sillä imuttaen ja samalla syöden edetään vielä ohituksen jälkeen muutama metri, sillä ensimmäinen tavoite on saada taaksepäin kuikuilu loppumaan ja Humu palautumaan nopeammin ohituksista. Humu on jo ottanut paremmin kontaktia, jos etäisyyttä on riittävästi. Kovin rauhallisia ohitukset eivät ole vielä olleet, mutta johtunee myös vähemmästä liikunnasta, kun on yritetty vähän lepuuttaa koiraa. Teoriassa nopeamman palautumisen ja rauhallisen loppupään pitäisi pikkuhiljaa rauhoittaa myös edeltävää ohitusta. Ehkä. Katsotaan, miten homma etenee.

Ensimmäiset agilityt HSKH:lla

Eilen alkoi agilityn harraste-jatkokurssi HSKH:lla. Päästiin sattumoisin parin tutun kanssa samaan ryhmään, mikä vähän lievensi jännitystä, etenkin kun kaikki ryhmäläiset vaikuttaa olevan valovuosia meitä edellä.

Ensimmäisellä tunnilla aiheena olisi ollut pakkovalssi, ja itsekin sitä kuivaharjoittelin, mutta Humun kanssa otettiin suosiolla vähän helpompaa alkuun ja annettiin agiliitäjien liitää. Humun kanssa katsottiin ensin neljän hypyn pätkällä irtoamista. Hypyt oli "ongenkoukun" muodossa, eli ensin koiraa ohjattiin lähellä, vasemmalla kaaressa kahden esteen yli ja sitten suoraan kahdelle viimeiselle. Ja Humuhan irtosi. Itse olin myöhässä, jännittynyt ja pihalla kuin lumiukko ja Humusta näki, että se vähän mietti mitä ihmettä meinaan, mutta arpoi sitten kuitenkin ihan oikein ja vauhdilla esteiden yli. Omat ohjaustaidot on kyllä ihan syvältä.

Loppuaika sitten yritettiin antaa vähän kuvaa siitä, mikä on osaamisen taso. Kouluttajalle oli jo käynyt selväksi, että ohjaajan taidot on olemattomat, joten katsottiin, miten koira menee yksittäisiä esteitä.

Näytettiin ensin meidän "osaaminen" kepeillä. Ei ehkä ihan loistettu. Tehtiin nyt verkoilla, ja niistä pompittiin pari kertaa yli ja pari kertaa karattiin etäpalkkana odottavan kouluttajan luo... ja pari kertaa mentiin sitten ihan nätisti vaan ne kepit ;) Ihan hyvin Humu kuitenkin kesti säätöä ja toistoa kun ei mennytkään ihan putkeen ja palautteena tuli, että "oho, uudestaan". Lopulta sitten saikin ihan superkehut kun vihdoin alkoi sujua. Ohjeeksi treenata verkoilla ja palkkapurkilla, koska ihmispalkka on liian iso juttu ja sille on liian helppo varastaa.

Sitten A. Innolla ylös, ja alastullessa hidasti pyynnöstä ja pysähtyi kontaktille namikädelle, jonka auliisti ojensin jo valmiiksi varmuudenvuoksi. Tähänkin namipurkki maahan, jota lähdetään pikkuhiljaa siirtämään eteenpäin, jotta saadaan hallittu juoksukontakti.

Lopuksi vielä keinu, jonka Humu jo kertaalleen suoritti ilman lupaa... otettiin sitten uusiksi ihan luvan kanssa. Meni tosi hyvin. Pysähtyi käskystä odottamaan keinun laskeutumista, ja käskyllä siitä kontaktille. Ihan superhyvä keinu ja koira ei ollut millään, vaikka ei olla juuri tehty keinua hidastamatta ja nyt oltiin vielä vieraalla keinulla.

Loppuun vielä putki ja pyöräytys parin esteen yli, TAAS olin ihan pihalla, jään ihan liikaa katsomaan, että tuleeko se koira sieltä vai ei. No toisella kerralla sitten jotenkuten. Ihan hävettää, kun on itse niin surkea. Hyvin tuo eläin korjaa omistajan mokia. Loppuun ihan hirmukehut - eihän tuo edes haikailluit reunalla matalan aidan takana odottavien kavereiden perään ollenkaan! Humulla oli selvästi superkivaa ja hepulointi pysyi ihan sallituissa rajoissa, mitä nyt vähän pusuja kouluttajalle ja muutama lyhyt kunniakierros lähinnä silloin, kun ohjaaja oli liian tumpelo. Ja sehän on vaan hyvä, että siitä osaa ottaa ilon irti ;)

Tokoon liittyen ihan lyhyt loppumuistiinpano, että jäävät alkaa toimia jo mukiinmenevästi. Nopeaa maahanmenoa pitää vaan muistaa treenata (muttei liikaa, kun alkaa tarjota sitä seisomiseenkin...). Tänään otettiin luoksetulo kokonaisena liikkeenä ja sujui erinomaisesti, perusasentokin oli suora, mutta ilman hepuliloikkaa tai ohijuoksua :) siihen näköjään toimii treenaamisen osalta "vähemmän on enemmän". Noutamisessa näyttää puolestaan taas siltä, että laipat houkuttaa. Muuten noutoliike on jo aika siisti, pitää vaan vahvistaa oikeaa tarttumiskohtaa.

Loistotreenit Lauran opissa!

Humu oli sunnuntaina ihan superhieno. Laura piti treenit pienelle poro- ja lapinkoiraporukalle Vääksyssä. Humun vuoro oli viimeisten joukossa, joten alkuun tehtiin odotus ja käy siihen -treeniä pahassa pahassa häiriössä eli parhaimpien leikkikavereiden pyöriessä ympärillä ja treenatessa. Humu piippasi kyllä paljon, etenkin kun Lyyti-täti saapui paikalle, mutta pysyi hyvin eikä yrittänyt karata tai etenkään ryntäillä.

Pienen pissatuksen ja hetken autossa rauhoittumisen jälkeen päästiinkin tekemään ryhmäliikkeenä paikkamakuuta. Otin Humulle paikan reunimmaisena rivistössä ja otettiin kunnon väli muihin, sillä halusin saada hiljaisen paikkamakuun ja tilanne oli vaikea. Otin etäisyyttä ehkä 10 metriä ja kävin palkkaamassa hyvistä ja hiljaisista pätkistä. Pari kertaa Humu piippasi hetken, mutta hiljeni nopeasti ja pysyi hyvin maassa, ei vaaraa nousemisesta. Hieman ympärilleen katselua, mutta ei tuijottelua. Vieraassa paikassa ja kaverikoirien kanssa tosi kiva onnistuminen :) Huomasin myös, että vaikka koirahäiriötä kannattaa helpottaa, muulla vaikeutuksella Humun keskittyminen paranee. Toisella lyhyellä piippauspätkällä Humu hiljeni, kun lisäsin omaa etäisyyttäni (joka oli jo valmiiksi ihan kohtuullinen, ehkä 10 metriä).

Meidän omassa treenissä tehtiin häirittyä kontaktia ja seuraamista. Humu oli rentoutunut odotellessa hyvin ja oli ihan messissä kun kyselin, että mennäänkö tekee hommia. Häiriöksi kontaktiin otettiin hallitusti koiria liikkumaan lähistöllä, mutta Humu oli löytänyt flow-tilansa, eikä juuri haitannut. Viimeisenä kruunaavana häiriönä Laura kyykistyi Humun viereen ja toi poskensa aivan Humun naaman viereen. Sen verran Humulta lipsahti, että taisi kevyt pusu osua Lauran poskeen. Pysyi kuitenkin istumassa ja palasi kontaktiin kun korjasin. Hieno poronen.

Seuraamisen osalta halusin vinkkejä keston pidentämiseen, oikean paikan pitämiseen ja käännöksiin, sillä nyt Humu odottaa palkkaa jo lyhyen pätkän jälkeen. Saatiin vinkiksi käyttää välipalkkaa (jota olen ollut arka käyttämään, kun namia syödessään koira aina jätättää). Ei haittaa, vaikka koira jää jälkeen. Itse pitää jatkaa matkaa ja antaa uusi käsky - koira oppii hakeutumaan liikkeessä oikeaan kohtaan ja oppii itsenäisestikin palaamaan oikeaan paikkaan vaikka hetkeksi tulisi ajatuskatko vaikkapa kokeessa. Välillä palkataan nopeasti oikeaan kohtaan hakeutumisesta, välillä vaaditaan pidempää pätkää ennen palkkaa, välillä pysähdyksi.. eli se vaihtelevuus. Muutaman välipalkan pätkissä + loppuilottelu ja palkka.

Käännöksiin samaa treeniä, mutta neliöllä. Eli muutama askel oikealla paikalla ja käännös + välipalkka ja matka jatkuu ja sama toistuu. Samaa kannattaa soveltaa myös täyskäännöksiin edestakaisin menevällä linjalla, pitkiin pätkiin suoralla, juoksupätkiin ja ihan kaikkeen: pitää muistaa vaihtelevuus!

Itse treeneissähän Humu seurasi kuin vanha tekijä, tosi innokkaana ja motivoituneena. Olipa se hieno. Pystyin pitämään sitä irti kun treenattiin, eikä tullut yhtään sellainen olo, että kohta se karkaa jonkun koiran luo. Humu ihan selvästi halusi tehdä yhdessä hommia, ja siitä tuli hieno fiilis!

Opit ja huomiot tiivistettynä:

Koiran mielentilasta:

• Käy siihen -treenissä pihinän purku ja odottelu ennen treenejä kannattaa.
• "Mennään tekee hommii" ja sosiaalinen palkkaus alkaa toimia jo hyvin häiriössäkin, kunhan koira on rento.

Paikkamakuusta:

• Ennen paikkamakuuta odottelua
• Lisää rivissä välimatkaa muihin koiriin.
• Lisää muuta vaikeutta, jotta H keskittyy makaamiseen aktiivisesti.

Häiriötreeni:

• Käytä mielikuvituksellisemmin häiriöitä hyväksi, etenkin ihmisten osalta, sillä ihmishäiriötä voi helposti säätää sopivalle tasolle 

 Seuraaminen.

• Käytä välipalkkaa, ei haittaa vaikka namia syödessä koira jää jälkeen. 
• Muista vaihtelevuus: myös välipalkka + hakeutuminen treeniä voi soveltaa kaikkien seuraamisen palasten kanssa.

Syksyistä menoa

Innostuin pitkästä aikaa kuvailemaan. Viimeksi Humua onkin vähänkään tosissaan kuvailtu puoli vuotta sitten 1-vuotis synttäreiden kunniaksi.

Ollaan nyt Orimattilassa ja käytiin aamupäivällä lenkillä metsässä. Metsästysporukalta olin varmistanut, etteivät ole jahdissa lähimetsässä. Mutta kuinkas kävikään: vaikka metsästäjiä ei näkynyt, niin heidän juuri etsimänsä haavakon jäljet taisi kyllä löytyä. Verijälkeähän Humun kanssa on muutaman kerran harjoiteltu, ja muutenkin tuoreen veren haju on tietenkin suuri houkutin. Hienostihan koira siis ampaisi veren ja hirven hajun perässä metikköön - en tietenkään tässä vaiheessa tiennyt mistä oli kysymys, joten huusin ärräpäitä niin lujaa kuin keuhkoista lähti. Ja koira tuli takaisin! Vau! Olin aika huojentunut etenkin kun myöhemmin tajusin mistä ryntäys johtui, reissu hirven perässä olisi voinut venyä pitkäksi. Nyt on metsästysporukka lähimetsässä omine koirineen etsimässä haavakkoa, toivottavasti löytävät pian.

Tässä joitain kuvia metsäreissulta ja pihaleikeistä. Onneksi muuten oli päällä heijastinliivi - jos olisi koira karannut, niin saisi kyllä sydän syrjällään miettiä ampuuko joku sen vahingossa. Metsästysaikaan yritänkin sitä pitää aina päällä jos pidän koiraa irti metsässä.

Treenailuiden osalta tämä viikko on ollut hieman hiljaisempi. Viime viikonloppuna Humulle vedettiin sen elämän kolmas verijälki. Jälki taisi olla turhan lyhyt (vain noin 200m, AVO-jäljen mallinen) ja helppo ja koiralla oli ihan liikaa vauhtia. Mutta kyllä sen nenä pelaa hienosti, tarkkuutta ja malttia vain saisi olla lisää. Vielä jos ehtisi yhden jäljen tehdä ennen lumia, ja tällä kertaa tarpeeksi vaikean, että koira joutuu vähän funtsimaan.

Maanantaina alkoi agilityssä hallikausi ja treenit sujui tosi hyvin. Humu selvästi alkupohtimisen jälkeen alkoi tajuta keppien syvintä ideaa, mahtavaa! Olin miettinyt, että mokasinko nyt kaiken kun opetin kepit juuri siten, miten ei pitäisi tehdä, eli käsiavulla ja epämääräisesti "vähän niinkuin kiertämisen kautta". Mutta nyt Humppa teki kuuden keppejä niin, että autoin kahdessa ensimmäisessä välissä käsimerkillä, mutta viimeinen väli meni jo ilman käsiapua - tästä se lähtee. Tai sitten vaan opetetaan uudestaan... ;)

Tokoa ei olla treenattu kentällä, mutta kotipihalla ja kotona ollaan tehty monipuolisesti eri juttuja - paikkamakuuta, peruuttamista, käännöksiä paikallaan, seuraamista, kaukoja, hieman jääviä ja kiertämistä. Paikkamakuussa olen käyttänyt häiriönä vinkuvia tennispalloja ja hanskoja, joita heittelen koiran ympärillä ja välillä lähes koiran päälle. Olen myös käynyt lyhyitä pätkiä piilossa. Humu keskittyy hienosti, ei nouse eikä vingu, mutta makaa kivan aktiivisen näköisenä kun vaikeusastetta on tarpeeksi. Tällainen itseaiheutettu häiriö ei selvästikään ole liian paha, vaan vaikeus liittyy nimenomaan hälyyn, vieraisiin koiriin ja vieraisiin ihmisiin. Muiden liikkeiden osalta ei ole syntynyt mitään suuria ahaa-elämyksiä, mutta ne tuntuvat edistyvän hitaasti mutta varmasti. Paitsi tuo seuraaminen, jonka kanssa olen ihan hukassa - miten saada into säilymään myös vähän pidemmällä pätkällä tai käännöksissä? Seuraaminen on lyhyessä pätkässä hyvää, mutta kestoa pitäisi saada lisää. Nyt koira on oppinut odottamaan palkkaa lyhyen pätkän jälkeen ja edistyminen tuntuu vaikealta.

Huomenna mennään Vääksyyn Lauran oppiin, toivottavasti saadaan siellä vinkkejä seuraamiseen. Tänään ei jaksettu ressata, vaan leikittiin ja palloteltiin pihalla ilman sen kummempia vaatimuksia.

Hyvinhän koirasta saa seisotuskuvan yksinään, eikö... paitsi jos se aina kääntää rintamasuuntaa kun ehdit sivulle asti.

Laitetaan pallo etäpalkaksi eteen, niin se keskittyy siihen... ai ei vai. Tuloksena tosi edustava ilme ja asento.

No saa ottaa!

Ja vihdoin vähän sinnepäin! Humu 1,5v :)

Piip? (teinikoiran treenailut)

Taitaa aika monella nartulla olla juoksut menossa. Piip. Olisipa teiniporokoirasta kiva päästä vähän "tiedäthän". Piip. Niitä on ihan joka puolella. PIIP.

Että niissä meiningeissä on sujunut tässä viimeiset pari viikkoa. Omistajakin alkaa olla välillä ihan, että nyt *piiiip*. Mutta ollaan treenattu paljon kotosalla jotta poika saisi muuta mietittävää ja se vähä, mitä ollaan kentällä käyty, on sujunut yllättävän hyvin yleisen mielentilan huomioiden. Paitsi tämänpäiväinen paikkamakuu, joka oli kyllä lähtökohtaisestikin typerä idea (vieressä juoksuinen narttu, tosin ei siis lähelläkään tärppejä, mutta kuitenkin), se meni hyvin piippiip. Mutta ihan oma moka. Häiriöön nähden Humu kyllä pysyi hyvin. Vieressä olevat koirat eivät pysyneet niin hyvin ja hässäkän seurauksena Humukin kerran nousi, mutta onneksi minua kohti eikä muita koiria. Joten koirasta voi olla ylpeä piipityksestä huolimatta, mutta treeninsuunnittelu meni kyllä ihan metsään.

Lisäksi harjoiteltiin tänään kontaktia perusasennossa, käännöksiä paikoillaan, seuraamista suoralla ja otettiin vielä yksi vauhtiluoksetulo, pari hyppyäkin ja vielä hieman liikkeestä seisomista. Kontakti, käännökset ja seuraaminen sujui tosi hyvin. Seuraamiseen hetsasin kunnolla, mutta seurasikin sitten hyvässä vireessä ja piti paikan hienosti myös juoksuosuudessa. Palkkautui hienosti riehuttamalla ja etenkin luoksetulon jälkeen leikki hyvin, oikein kunnon ärinällä. Hyppy sujui yllättävän hyvin treenin määrään nähden, mutta ennakoi perusasentoa. Seisomista pitää treenata lisää. Siksi teinkin hieman liikkeestä seisomista (ei varsinaisesta seuraamisesta, mutta koira mukana kävellen), oli v a i k e a a. Ollaan harjoiteltu nyt nopeaa maahanmenoa ja sitä tarjottiin välillä, välillä istumista... huomasin, että ihan oman elekielen syytä, heilun ja huidon vaikka tarkoitus olisi vain kävellä. Lopulta muistui kyllä onneksi se seisominenkin mieleen.

Kotona on jatkettu peruuttamisen ja nopean maahanmenon treeniä. Molemmat menee tosi hyvää vauhtia eteenpäin. Seiso-maahan alkaa jo näyttää hyvältä, kun vielä saisi heittäytymisen istumisesta toimimaan. Peruutusta tarjotaan jo moonta askelta, pitäisi viedä sitä nyt häiriöön. Nouto samaten toimii nyt kotona kivasti, kunhan piipityskausi hieman laantuu, sen voisi viedä kentälle. Välillä ollaan käyty jossain ihmisten ilmoillakin kyllä treenaamassa nytkin, mutta tehty helpompia juttuja. Ollaan myös käyty Kalliossa ja Vallilassa ihan vaan treenaamassa ohituksia. Ne muuten sujuu jo vähän paremmin, toki niitä katastrofeja sattuu edelleen välillä, mutta keskiverto-ohitus on jo kohtuullisen asiallinen. Tuijotuksesta joutuu huomauttamaan vielä joka kerta, mutta kiskomista ja haukkumista tapahtuu harvemmin ja harvemmin. Kontaktiakin välillä vilahtaa, joskus jopa nami kelpaa.

Agilityssä haistelu on vähentynyt, viime kerralla tiukan vahtimisen linja johti jo tosi hyvään työntekoon ja haisteluongelma likipitäen unohtui. Rengaskin näytti sujuvan mainiosti, vaikkei sitä taas oltu tehty hetkeen :) kotosalla tehty kiertämisen harjoittelukin oli selvästi kantanut hedelmää ja ohjauskin tuntui parantuneen tasolta 0 tasolle 0.1. Ja tässäkään ei siis ongelmana ole koira vaan täysin pihalla oleva ohjaaja... Kiertämisestä alkaa vihdoin tulla kiva liike Humun mielestä, se on tajunnut jutun juonen molempiin suuntiin. Lenkeillä ollaan harjoiteltu kiertämistä ja ohjaamista parin lyhtypylvään kera.

Nyt lokakuussa alkaa taas tokokurssi ja myös agilitytreenit joka toinen viikko HSKH:lla. Jänskää ja kivaa, kouluttajat on ihan vieraita, mutta mailiesittelyjen perusteella odotan innolla :) Ensi vuotta varten pistin lisäksi kyselyä vetämään HEPeKo:lle, josko päästäisiin hakua treenaamaan...

Tokoilua ja leirin opit kokeilussa

Viime viikolla jatkettiin treeniputkea vielä leirin ja agilitytreenien jälkeen ti ja ke kaveriporukan kesken Anna-Leenan pitämissä tokotreeneissä. Aiheena meillä oli "Humun apinaenergian suuntaaminen yhdessä tekemiseen" ;) Kaverikoirahäiriöhän on aina Humulle iso juttu ja tiistaina H olikin vähän turhan jännittynyt kunnolla leikkiäkseen ja remutakseen treenin lomassa. Söi kuitenkin, ja pystyi loppua kohden paremmin ja paremmin keskittymään.

Ohjeeksi Humun virtapiirien suuntaamiseksi tuli lisää ja taas lisää mustavalkoisuutta treeniajan ja tauon välille. Kun tehdään hommia, tehdään hommia. Kun ollaan tauolla, voi härvätä omiaan hyvän käytöksen rajoissa. Koitin ensin taukoilla niin, että koira on hihnassa ja lähellä, mutta oikeasti tauolla, enkä palkkaile, jaa huomiota ja häärää. Vaikka Humu rauhoittui näinkin katselemaan muita, niin ei se vaan tuntunut toimivan kuten tarkoitus oli. Kun olen Humun kanssa kokoajan, "nyt treenataan!" -vaiheessa ei tunnu olevan mitään siistiä koiran mielestä, ja se voisi ihan yhtä hyvin vaan jatkaa muiden katselua. Muutun kait aika itsestäänselvyydeksi. Joten koira siirtyi taukoilemaan puuhun kiinni. Ihmeen hyvin rauhoittui heti sinnekin, vaikka paikka oli vieras ja kaverit treenasi siinä nenän edessä. Kun se oli tauolla selkeästi erillään treenaavista ja minusta, olikin ihan sikakivaa, kun palkaksi hyvästä käytöksestä pääsi kentälle leikkimään ja treenaamaan, jee! Tehtiin vähän kaukoja, ohjeeksi tuli juurikin nopean maahanmenon treenaaminen (voisi testata jalan alta sukeltamista) ja takaosatreeni, johon saatiin yhdeksi vinkiksi myös painonsiirtojen harjoittelu.

Samalla kaavalla jatkettiin keskiviikkonakin, ja Humu olikin jo paljon rennompi kun tilanne oli tutumpi. Taukoilu toimi hyvin ja Humu palkkautui myös sosiaalisesti riekuttamalla vaikka oli kaikki kaverit lähellä :) Tehtiin seuraamista, eikä muuten laskenut kontakti liikkeellelähdössä! Suoraan seuruu näytti kuulema hyvältä, käännöksiä ja temponvaihteluja pitää vielä treenata ja saada niihin korkeampaa virettä lelulla ja käännösleikeillä, ettei koira jää jälkeen.

Kotitreenailussa ollaan panostettu leiriltä saatuihin "kotiläksyihin" ja etenkin nyt alkuun peruuttamiseen ja nopeaan maahanmenoon. Lisäksi ollaan tehty aikapaljon kiertämistä, joka vasemmalta sujuu jo ihan kivasti, mutta oikealta on vaikeaa. Peruuttamisessa ollaan jätetty vartaloapu pois ja Humu tarjoaa nyt ihan itse muutaman askeleen peruutusta :) välillä se kyllä tarjoaa myös istualteen taaksepäin pompahtelua, mikä on oikein hauskan näköistä, mutta jos nyt ensin opettaisi sen ihan kävelemään... tuo voisi kyllä olla seuraavana temppulistalla. Takaosa on ainakin hyvin alla... ;) Maahanmenoa ollaan tehty namin avulla pomputtamalla ja välillä kokeiltu näkyykö opit kaukoissa - etenkin seiso-maahan on parantunut jo nyt tosi paljon! Istumisestakin menee jo nopeammin, muttei vielä heittäydy. Liikkeestä en ole vielä testannut.

Tällä viikolla agitreenitkin sujui jo paremmin, vieläkin kyllä haistelua - tuntuu, että se rauhoittelee sillä (minua ja itseään?) kun kierrokset meinaa mennä yli. Hmm. Käytiin myös Ojangossa tällä viikolla, tokoagi-sekametelisoppailemassa. Kiertämistä, pussi, putki, paikalla istumista ja luoksetuloja. Oli paljon häiriötä ja Humua jännitti, mutta teki siihen nähden tositosi hyvin. Leikkiminen ei vaan oikein sujunut. Söi hyvin.

Tänään kokeiltiin ihan kotosalla eteiskäytävässä (eli ei kyllä kovin montaa metriä) taas noutoakin. Ensin muutama toisto ihan kapulan pitoa perusasennossa ja jättikehut ja vähän riehutusta. Ja sitten kokonainen liike. Apuna "odota" kun heitän kapulan: ei yritä varastaa, mutta lähtee innolla kun saa luvan. Ekalla kerralla teki kunniakierroksen olkkarissa, mutta toi kuitenkin sivulle. Tokalla kerralla jopa enemmän intoa, mutta ilman kunniakierrosta, tosi nätisti sivulle. Hieno! Ja etenkin kun nämä olivat 2. ja 3. kokonainen nouto ikinä. Palkaksi namia ja riehupainia, mikä oli Humusta ihan mahtavaa :)

HSKH:n tokoleiri ja jälkimainingit

Viime viikonloppuna osallistuttiin Humun kanssa HSKH:n tokoleirille. Oli muuten huippuleiri! Uusien oppien lisäksi tutustui vielä kaupanpäälle uusiin kivoihin treenikavereihin ja sai uutta motivaatiota treenata, joten voiko paljoa enempää pyytää?

Humun kanssa osallistuttiin aloittelevien koirien koulutukseen ja omien treenien lisäksi kävin tietenkin seuraamassa kentänlaidalla kisaavien treenejä. Molemmista jäi kotiin viemisiä. Humulle viikonloppu oli selvästi stressaava, sillä uusi paikka ja hirveä määrä koiria on sille iso juttu. Se odotti kuitenkin hiljaa nätisti huoneessa ne ajat kun itse katsoin muiden treenejä tai touhusin muuta ja jaksoi urheasti treenata ja käyttäytyä ihan mukiinmenevästi. Stressin myötä alkoi kyllä normaali intokohkaus vaihtua välillä pieneen urahteluun muille koirille, mutta aika vähällä selvittiin.

Saapumisiltana Oili Huotari piti leiriläisille tokoluennon. Koitan muistaa kirjoittaa siitä vielä erikseen. Tästä tulee muuten tolkuton romaani.

Lauantain ensimmäisessä treenipätkässä olisi pitänyt tajuta laittaa Humu välillä autoon tai häkkiin lepäämään, sillä se ei tosiaan osaa henkisesti taukoilla ilman selkeää taukopaikkaa, jossa ei ole muuta mahdollisuutta. Eli vaikka välillä vaan "oltiin" ja katsottiin muita, se ei riittänyt (joka allekirjoittaneen olisi ihan hyvin pitänyt tietää...). Humu kuitenkin tsemppasi ja jaksoi ensimmäisen treenisession, mutta koska veti itsensä siinä niin piippuun, meni ekan päivän toinen treeni vähän puihin, kun koira ei vaan enää kyennyt. Tehtiin pari nopeaa lyhyttä juttua, joissa H vielä kokosi itsensä ja muuten keskityttiin katselemaan muita. Toisena päivänä Humu olikin saanut taas voimansa takaisin (ja selvästi myös vähän ehtinyt rentoutua uudessa paikassa) ja teki hommia ja leikki tosi hyvällä tarmolla :)

Aloittelevien ryhmissä keskityttiin liikkeiden osalta perusasentoon ja seuraamiseen, jääviin liikkeisiin, paikkamakuuseen ja luoksetuloon. Lisäksi saatiin vinkkejä koiran palkkauksen ja leikin kehittämiseen ja hieman aikaa oli varattu myös omille ongelmille. Humun perusasento oli tosi hyvä ja häiriönsieto ihan huipussaan, vau! Perusasentoon tulo ei ole ihan niin ketterä, ja sen hiomiseen täytyy palata, kunhan ensin on vähän opeteltu tuota takaosan käyttöä. Ja sitten kun palataan, niin vain supernälkäisen tai leluun valmiiksi hetsatun koiran kanssa, että saadaan mukaan kunnon into. Jäävissä seisominen on ok, maahanmeno hidas. Kuten tiedossa oli. Paikkamakuuta ei tehty, sillä tässä vaiheessa koira alkoi olla turhan väsynyt. Seuraavana päivänä keskityttiin "omien ongelmien" osiossa Humpan takapään käyttöön ja koitettiin löytää tapoja, joilla myös tumpelo saisi opetettua koiralle, että sillä on takajalat... Lisäksi sovellettiin Oilin oppeja käytäntöön temppuradan (kehääntulo, seuraaminen, pentuluoksetulo, siirtyminen, ruutu) avulla, joka oli Humusta ihan SIKASIISTIÄ! Leirikisassa sitten kilpailtiin nopeimmista jäävistä: Humpan kanssa sinniteltiin jonnekin juuri ja juuri puolenvälin paremmalle puolelle (kohtaloksi koitui se maahanmeno).

Erityisinä kotiläksyinä:
- Opettaminen passiiviseen leluun. Nyt Humu syttyy leikkimään kun sitä innostaa ja riehuttaa. Tavoitteena saada myös paikoillaan olevasta lelusta huippujuttu. Treenataan hetsaamalla ja estämällä pääsy (passiiviseksi muuttuneelle) lelulle + vapauttamalla kun koira ihan tosissaan tahtoo leluun kiinni. Tarkoitus saada esiin kunnon syöksyt paikoillaan olevaan leluun ja tehdä kuolleesta lelusta ältsimagee juttu.
- Peruuttamisen ja sivuaskelien treeni. Peruuttamista treenataan alkuun kävelemällä koiraa kohti + naksulla. Sivuaskelia treenataan koira suorana edessä, käyttäen alkuun omaa vartaloa + koiran asettamista liikkeestä poispäin apuna (+naksua). Kun alkaa toimia, siirrytään peruuttamaan portaissa, tekemään etuosakäännöksiä ja lopulta kohdistamaan targetille takatassuilla.
- Nopea maahanmeno. Vain nopeista palkkaus ja koiran innostaminen. Lisäksi yritän soveltaa kisaavien treenissä käyttämää tyyliä, jolla opetettiin seisomisessa varpistavaa koiraa ottamaan enemmän painoa etuosalle. Siinä koira ohjataan ensin namilla nostamaan etuosansa ilmaan ja sitten nopeasti rannetta samalla kääntäen ohjataan koira laskeutumaan haluttuun asentoon.
- Pitää muistaa tehdä hauskoja kuuntelu- ja temppuratatreenejä ja hyväksikäyttää niissä ja muutenkin tarjolla olevat häiriöavustajat!

Kotona maanantaina, flopanneiden agilitytreenien jälkeen (Humu oli ihan kiinni hajuissa, kraah!!!) oli tietenkin vielä pakko kokeilla kotiläksyjä. Maahanmenosovellus näytti toimivan! NÄIN siitä tehdään hauska ja vauhdikas liike! (tai sitten opetetaan koira hyppäämään ilmaan aina ennen maahanmenoa... noooh...) Humppa tykkäsi, ja teki heti paljon sutjakampia maahanmenoja kuin yleensä. Takapää meinaa jäädä ilmaan, mutta siihenkin pystyi vähän puuttumaan namikäden ranneliikettä muuttamalla (+ toki palkkaamalla vain, jos peppukin laskee tarpeeksi nopeasti). Peruuttamistakin oli selvästi ehtinyt hieman funtsia, ja homma näytti jo etäisesti peruuttamiselta. Sivuaskelia ei kokeiltu samaan junaan, mutta leikittiin kyllä - leluun kiinnikäymisen treeni se vasta Humpasta hauskaa treeniä onkin ;)

Kesällä me sitten treenataan... eikun sehän meni jo.

Vähän kuitenkin treenattiin, vaikkei ehkä ihan niin ahkerasti kuin oli ajatuksena. Tokon osalta taputan itseäni päähän siitä hyvästä, että olen osannut pitää suurimman osan treeneistä lyhyinä ja intensiivisinä, sekä ennen kaikkea hauskoina. Ohjattujen treenien osalta on kyllä vielä opettelemista siinä, että kuuntelisi koiraansa ja malttaisi lopettaa ajoissa, eikä treenaisi aina "koko rahan edestä".

Olin aiemmin päättänyt, että erityisesti pitäisi treenata kontaktia häiriössä, pysähtymistä liikkeestä poispäin, tunnarin alkeita, seisomaannousua, noudon loppupäätä, kiertämistä ja paikkamakuuta häiriössä. Kontaktia häiriössä on treenattu hieman, mutta ei tarpeeksi järjestelmällisesti. Tässä (ja muussakin) pitäisi paremmin hyödyntää häiriötreenimahdollisuudet. Pysäyttämistä on tehty vain vähän, mutta se on hyvällä alulla. Seisomaannousua on tullut tehtyä jonkun verran ja yhtäkkiä se toimiikin jo entiseen verrattuna varsin hyvin. Noudossa ollaan päästy jo kokeilemaan ihan kokonaista liikettä! Edelleen pitää treenata osasia, mutta näköjään ne saa jo yhdistettyäkin ihan mukiinmenevästi :) Kiertämistä ei olla tehty tarpeeksi. Siihen pitäisi nyt saada varmuutta ja etäisyyttä, sillä "vauhtitemput" toimivat Humulla hyvin myös palkkana, kunhan se tajuaisi vain idean. Paikkamakuuta on treenattu hieman, mutta siinäkin pitäisi hyödyntää häiriöitä ahkerammin.

Lisäksi olen yrittänyt panostaa seuraamisen innokkuuteen. Kissanruokapurkki tuntuu toimivan palkkana ihan ok, mutta myös etäpalkkaa voisi koittaa (ihmispalkka voisi toimia tosi hyvin ja tuoda samalla sitä intoa lisää). Ylipäätään suuri loppupalkka tuntuu toimivan paremmin kuin välipalkkaus seuraamisen aikana.

Maahanmeno on hiiiidas. Johtuen ihan täysin siitä, että en osaa pitää päätäni siinä, että palkkaisin vain nopeat. Lisäksi sain yhden hassun idean, millä voisin kokeilla opettaa heittäytymistä, mutta vielä en ole päässyt testaamaan.

Agilitytreenit olivat ison osaa kesästä tauolla. Kun treenit taas alkoivat, päästiin aika nopeasti tekemään jo pieniä helppoja ratojakin. Kunhan en mokaile ja turhauta Humua, homma toimii kuin rasvattu. Eli ei vain pidä mokata! ;) Lisäksi Humulle on esitelty keinu. Pienen hepulin seurauksena Humu kävi myös suorittamassa keinun ihan itsenäisesti, täydellä vauhdilla ja hyppäämällä vauhdissa pois kunnon paukauksen saattelemana, mutta onneksi se ei jäänyt mitenkään kaivelemaan ja keinu sujuu oikein hyvin. Edelleen sen laskua hieman hidastetaan, mutta kovin kauaa tuskin kestää ihan avustamattomaan keinuun, sillä liike tai kolaus ei näytä ihan liikoja Humppaa jännittävän.

Muuten kesällä ollaan nähty koirakavereita ja reissattu hieman Suomessa, sekä ihan puhtaasti vain lomailtu ja oltu kuin ellun kanat. Ihan huippujuttu kesässä oli lisäksi lappalaiskoirien kesäleiri, jossa pääpaino oli maastolajien testailulla. Humppa oli ihan liekeissä hakumetsässä, viestissä ja myös metsäjäljellä, jota kokeiltiin muun leiriohjelman palanpainikkeena. Rallytoko ei sujunut ihan niin hyvin, mutta johtuen juuri siitä, etten tajunnut lopettaa ajoissa (treeniaika oli pitkä). On ollut tarkoitus mennä hakuilemaan, mutta ei ole vieläkään sattunut ajat yksiin. Viestiäkin olisi tarkoitus ainakin leikkimielellä harjoitella eteenpäin. Yksi metsäjälki tuli jo leirin jälkeen tehtyä, koira hoiti homman hyvin, jäljentekijällä on vielä harjoiteltavaa... ei kannata muuten tehdä jälkeä lähes pimeässä metsässä, jossa ei osaa suunnistaa. Tai saattaa tehdä 200m jäljen, jolta paluujälki tielle on 360m...

Läkäläkä riehumisen jälkeen. Kieli on kuulema sukuvika.

Koira kontrollissa hihnatta ja tokoilua

Mahduttiin mukaan Mirkka Koivusalon pitämälle Koira kontrollissa hihnatta -intensiivikurssille, jonka ensimmäinen koulutuspäivä oli lauantaina. Odotin koulutukselta hieman enemmän, mutta toisaalta ajattelen, että kaikki tekeminen kantaa jotain hedelmää. Vielä on edessä koulutuksen toinen päivä ja toivon, että silloin päästään eteenpäin lauantaisesta.

Ensimmäisessä treenisessiossa keskityttiin ensisijaisesti koiran rauhoittamiseen. Harjoiteltiin matollemenoa ja siinä rauhoittumista. Humu oli jo tässä vaiheessa hieman tylsistyneen oloinen, se kun selkeästi haluaisi treeneissä aina alkuun päästä tekemään jotain aktiivista, ja sitten se voi harkita rentoutumista. Kunnon rauhoittumista ei siis saatu aikaan, vaikka Humu makoilikin suurimman osan ajasta matolla ihan nätisti (runsaasti namitettuna). Se kuitenkin selvästi kyllästyi makoilemiseen enemmän ja enemmän, kun rentoutumisharjoitus kesti ja kesti - mikä ei ehkä olisi ollut ongelma, jos rentoutuminen olisi ollut aitoa, mutta harjoittelutilanteeksi treeni oli jopa rauhoittumista varten liian pitkä. Humu oli selvästi sitä mieltä, että kun nyt treeneissä ollaan, voitaisiin myös tehdä jotain eikä löysäillä. Rauhoittumaan "pakottaminen" heti alkajaisiksi vaikutti olevan Humun mielestä lähinnä inhottavaa.

Ensimmäisen session aikana harjoiteltiin myös häiriön katsomista ja hihnatta oloa, jolloin käytännössä ideana oli palkita kaikesta vähänkin mukiinmenevästä käytöksestä ihmisen lähellä. Humu oli aika tylsistynyt (ja palkitseminen "kaikesta" näytti saavan sen hieman hämilleen), mutta pysyi mukana, häiriintyi kyllä viereisestä agilityhallista kuuluvista äänistä ja jäi niitä hetkeksi tuijottamaan, mutta sentään havahtui syömään. Tämä voisi varmaan toimea arjessakin koiralle, joka syö lenkillä mielellään. Myös häiriön katsomisen osalta palkan kelpaamattomuus on ongelma - katsominen menee tuijotukseksi, kun arkitilanteessa namin hakeminen palkaksi ei kiinnosta. Jos se palkka kiinnostaisi, niin Humu pysyisi todennäköisesti jotenkuten hallinnassa hihnatta jo nykyisillä opeilla, ehkä.

Toisessa sessiossa päästiin hieman puhumaan muusta kuin namipalkkauksesta. BAT-menetelmässä toisen koiran lähellä ahdistuva (pelkäävä tai aggressiivinen) koira saa koiran rauhallisesta katsomisesta palkaksi etäisyyden lisääntymisen. Koska Humu ristittiin "turhautuneeksi tervehtijäksi", joille on siis ominaista etäisyyden pienenemisen palkitsevuus, me tehtiin harjoitusta toisinpäin, katsomista ja sitä seurannutta kontaktia seurasi välimatkan pieneneminen. Humu vaikutti olevan totaalisen pihalla. Se selkeästi tunnisti treenitilanteen, ihmetteli kun en anna mitään vihjeitä enkä myöskään namita, odotteli jotain toimintaa alkavaksi - ja sitten vaan pitikin hitaasti hipsutella kohti koiraa?? Pieni porokoira oli hyvin ymmällään ja harmitti, piti vähän itkeäkin kun oli niin epäilyttävää toimintaa. Mutta ei yrittänyt rynniä koiraa kohti.

Lenkeillä ollaankin tehty hieman saman periaatteen mukaan, eli hihnan kiristyessä (tai jos piippaus alkaa) ollaan käännytty toiseen suuntaan (josta seurauksena hirveä itku ja mahdollisesti takaisinpäin poukkoilua kun ei päässytkään koiraa kohti) tai jos hihna pysyy löysällä niin mennään vaan ohi (josta seuraa rykäysyritys koiran ollessa kohdalla, itku ja mahdollisesti takaisinpäin poukkoilua kun koira on mennyt ohi). Joka tapauksessa homma siis päättyy itkuun ja piipitykseen ja kun namit ei maistu, niin koirasta poispäin menemistä ei millään meinaa saada mukavaksi tapahtumaksi - eikä koiraa kohti menemistä rennoksi, vaan sitä säestää tuijotus. Pysähtyä ei kohti mennessä voi (kontaktia odottamaan), sillä vastaantulijan liikkuessa etäisyys pienenee kuitenkin ja koira palkkautuu tuijottaessaan ja samalla turhautuu kun ei pääse itse etenemään. Mietittiin kaverin kanssa, että täytyy nyt kaverikoiran kanssa harjoitella lenkkitilanteissa sitä, että on ok jos toinen koira menee kauemmas ja toisaalta, että kontaktilla välimatka pienenee/ei kasva - eli käännetään koko BAT ylösalaisin ja katsotaan mitä tapahtuu. Ainahan voi kokeilla.

Heikki kuvasi kun Humu sai PalkkioHanskan.

Sunnuntaina meillä oli muutaman porokoirakon (ja yhden pörrön) kanssa oikein kiva tokopäivä, kun saatiin Laura meidän kanssa treenaamaan ja kertomaan omasta treenaamisestaan ja tietysti samalla neuvomaan meitä poropeukaloita :) Humun kanssa keskityttiin ihan leikkimiseen, kontaktiin ja palkkapurkin käyttöön. Humu ei ihan kunnolla leikkinyt, mutta kunnolla juoksutettaessa kyllä innostui vähän. Täytyy alkaa käyttää liinaa enemmän treeneissä, että saa pidettyä Humun hanskassa vaikka riehuttaisi vähän suuremmalla säteellä - kunnon leikki Humun kanssa kun tuntuu vaativan tilaa (ja kuntoa). Kontaktia teki hyvin, ihmishäiriötä Humu kestää jo ok. Loppupalkkapurkilla tehtiin vaan ihan pentuluoksetulo ja esiteltiin purkin idea. Pidettiin treeni lyhyenä ja Humu teki hyvin ja mielellään - vähän jos olisi saanut sen rennommaksi, se olisi varmasti ollut myös aktiivisempi.

Illalla isän mökillä aloitin vielä pysäyttämistreenin (liikkeestä poispäin) ja tehtiin hieman perusasentoja ja hepuli-maahanmenoja. Perusasennoissa Humun pitäisi keskittyä takamuksen loppuunasti kääntämiseen enemmän. Pysäyttämisistä ensimmäisellä kerralla Humu ei tajunnut kuunnella, eikä pysähtynyt - ei kuitenkaan juossut palkalle asti vaan tuli takaisin kun tajusi mokanneensa. Tokalla ja kolmannella pysähtyi hyvin. Eli tajusi homman nimen! Hepulimaahanmenotkin sujui oikein loistavasti ja nopeasti.

Kohti tottelevaisuutta

NEN-sarjakuvien eläinsanastot on hulvattomia

Nyt on ollut blogin kirjoittaja laiskana. Itse treenailu on jäänyt kokonaan raportoimatta. Eli kohti tottelevaisuutta mennään, mutta laiskana.

Ollaan nyt kevään ja alkukesän aikana kursseiltu suhteellisen ahkerasti. Agilityn aloituksen ja alkukevään toko-alkeiden lisäksi käytiin kiva koirakansalainen -kurssi Heiluvassa Hännässä ja päästiin HSKH:n alkukesän ryhmiin MT0 (eli nuorten koirien "medium toko") -kurssille. Eilen oli MT0:n viimeinen kerta, eli hirveän ahkerasti olen tosiaan pitänyt treenipäiväkirjaa, kuten huomaa.

Agilitystä ollaan nyt kesäkuussa treenitauolla, mutta vielä tuossa ennen tauolle jääntiäkin homma sujui edelleen oikein kivasti :) ulkokentällä häiriötekijöitä on hieman enemmän, ja täytyy varoa, ettei Humu turhaudu toistoihin tai ihan vaan yleisten keskittymishäiriöiden takia. Humu on edelleen ihan innoissaan lajista, jee! Ennen taukoa Humu pääsi juoksemaan pari kertaa pussista (vähän jäi miettimään kun pussi oli alhaalla, mutta läpi tuli!), sai mennä puomia (sujuu loistavasti) ja pari kertaa ihan korkeaa A:ta (se on Humpasta niiiin kiva este), sekä opetella rengasta. Mutkaputkea mentiin myös, siinä Humu vähän pohtii, että mikä on homman juju, mutta menee kuitenkin. Renkaalla H on vielä tosi paljon käsiavussa kiinni, mutta en usko, että siitä tulee mikään maailmanlopun ongelma.

Kiva Koirakansalainen -kurssilla sujui oikein kivasti. Muutama viimeinen kerta treenattiin ulkona kadulla, mikä oli hyvä juttu sillä siellä treenaamista Humu juuri tarvitseekin. Treenitilanteessa se on kyllä ihan kiva koirakansalainen :) kurssilla harjoiteltiin ihan perusjuttuja, ohittelua, puolenvaihtoja, paikallaoloa ja odottamista, luoksetuloja, omalle paikalle rauhoittumista, nätisti ihmisen tervehtimistä ja muita arkisia taitoja. Ei Humulla olekaan niissä mitään ongelmaa kurssitilanteessa ja kivasti meni. Mutta lenkkitilanne on ihan eri juttu, en ole vieläkään keksinyt miten ihmeessä Humun saisi lenkillä palkkautumaan muustakin kuin koirien tuijottamisesta, haistelusta ja juoksemisesta...

Tokotreenit on tullut hyvinkin tarpeeseen, koska treenimotivaatio alkoi allekirjoittaneella olla ihan nollassa kun oli tullut liian kauan jauhettua samoja asioita. En vaan ole saanut aikaiseksi vaikeuttaa treeniä ja viedä liikkeitä eteenpäin. Olen siis ollut LAISKANA. Ärsyttävää. Mutta onhan tässä tehty kaikenlaista muuta sentään, Humua tuskin haittaa, että ei nyt olla juuri tokoliikkeitä treenattu...

MT0-kurssilla tuli taas otettua ruutu, nouto ja hyppy käsittelyyn, jotka oli jäänyt "vähän" vähälle huomiolle. Sain vihdoin aikaiseksi aloittaa sen tunnistusnoudonkin opettelun. Se ei vaikuta vaikealta treenattavalta, kunhan vaan treenaisi... lisäksi kurssilla on tietenkin päässyt taas treenaamaan säännöllisesti koirahäiriössä ja suhteellisen vilkkailla paikoilla, Ojangossa ja Hakunilan urheilupuistossa. Vieraat koirat katkaisee Humun keskittymisen silloin kun niitä kulkee ohi, etenkin jos Humu on ollut tauolla ja pääsee aloittamaan tuijottamisen. Sen jälkeen kestää jonkin aikaa viritellä Humua taas tekemiseen. Kesken tekemisen Humu ei onneksi yhtä pahasti yhtäkkiä "jumiudu", vaikka jossain pyörisikin vieraita koiria. Pitää vaan harjoitella sitä kontaktia...

Jääviä liikkeitä ollaan harjoiteltu jonkinverran ja vaikka toivoisin maahanmenosta edelleen nopeampaa, niin olen ihan tyytyväinen eri liikkeiden erotteluun tässä vaiheessa. Kiertäminenkin alkaa vähitellen sujua edes jotenkin. Siihen pitäisi saada vielä lisää etäisyyttä, varmuutta ja vauhtia, jotta sitä pääsisi käyttämään luoksetulojen pysäytysten treenaamiseen.

Kaukoissa maahan-seiso tekniikka toimii, jos on koiran vieressä käsiapujensa kanssa... Pitäisi treenata varmemmaksi ja sitten ottaa etäisyyttä, nyt seisomaannousussa käsi on Humulle targetti - ei ollut kovin fiksua opettaa sitä niin, koska koira koittaa käden perään heti kun ottaa vähän etäisyyttä. Maahan-istu toimii tosi hyvin, istumasta seisomaannousu on epävarmempi.

Humu pitää noutokapulaa hyvin, vielä vaan lisää eri tehtäviä kapula suussa ja eri kapuloita. Pitää harjoitella viereentuloa ja kapulan nostamista (sillä nostaa helposti laipasta). Jos vaan saisi kapulan nostamisen varmemmaksi, voisi alkaa tekemään vauhtinoutoja.

Luoksetulo toimii ihan kivasti, mutta tulee pelleloikalla vierelle. Ei haittaa, kiva jos on kivaa. Pysyy hyvin istumassa. Paikkamakuukin toimii kohtuullisen kivasti, koko kurssin aikana Humu taisi kerran yrittää nousta. Pää kyllä vähän pyörii ja saattaa piipata, eli kunnollinen rauhoittuminen ja keskittyminen on vaikeaa häiriössä. Pysyy kuitenkin maassa, vaikka ympärillä vähän tapahtuisikin. Kotona ja taloyhtiön piha-alueella ollaan tehty koemittaisia paikkamakuita pelkällä loppupalkalla (silloin tällöin olen palkannut myös välissä), muttei olla vielä pidennetty siitä. Tokotreeneissä olen palkannut usein ja yleensä pysynyt lähellä, mutta kestää näköjään vähän etäisyyttäkin häiriössä (en uskaltanut kokeilla yli 20 askelta, mutta ainakin se vielä sujui rivissä muidenkin omistajien kävellessä eestaas).

Ruutuunlähetys on superinnokas ja hyvä. Vielä kosketusalusta käytössä, mutta sen käyttöä voisi harventaa, sillä toimii jo hyvin pelkästään ruutua näyttämällä. Täytyisi nyt harjoitella pysäytystä ruudusta erillisenä. Hypyssä sama homma, itse hyppy toimii, mutta pysäytys pitäisi saada kuntoon.

Tunnarin löytää, muttei ole vielä ihan täysin tajunnut ideaa. Testattiin mitä tekee kun laitetaan hajuttomia ja oma kapula, piti maistella monta kapulaa läpi vaikka lopulta toikin oman. Eli vielä oman piilottelua ja sitten jossain vaiheessa uusi yritys. Seuraamisessa pitäisi korjata oma asento suoraksi ja treenata ja vielä vähän treenata, lyhyissä pätkissä. Mutta peruspalikat siinä kait on jotenkin kohdallaan.

Heinäkuussa pitäisi nyt tormistautua kun on lomalla aikaa. Täytyy monipuolisesti treenailla kaikkea, mutta etenkin:

• kontaktia häiriössä
• pysähtymistä liikkeessä poispäin
• tunnarin alkeita
• kaukoja: seisomaannousu
• noutokapulan nostamista ja vierelletuloa
• kiertämistä
• paikkamakuuta häiriössä

Näyttelytulos näytille

Unohtui ihan päivittää näyttelykuulumiset. Kai täytyy raportoida siitäkin hummailusta. Käytiin siis 9.5.2013 palveluskoirien erikoisnäyttelyssä Tuomarinkylässä. Tuomarina lapinporokoirilla toimi Marja Talvitie ja oli kiva saada hänen arvionsa Humusta, sillä kaiken järjen mukaan hän jos kuka tuntee rodun... olen toisaalta niin "inessä näyttelyskenessä", että Marja taitaa olla ainoa näyttelytuomari, jonka nimi soittaa edes mitään kelloja. Eli ehkä vähän paha vertailla kenen arvio on kiva saada ja kenen ei - mutta kiva arvio tuli yhtä kaikki!

Tuloksena siis JUN-ERI1 (Humu oli ainoa junnu-uros, eli ylivoimainen luokassaan):
"Kookas, mittasuhteiltaan erinomainen, erinomainen uroksen pää, hieman kookkaat korvat. Niukat etukulmaukset ja löysät kyynärpäät, polvikulma saisi olla parempi. Hieman lyhyt ja liian laskeva lantio, liikkeessä liian ylhäällä kannettu häntä. Liikkuu hyvin sivusta katsoen. Hieman harva peitinkarva, joka voisi olla pidempi."

Paikalla oli Humun kivoimpia leikkikavereita ja ykkösleikkitädin saapuminen paikalle aiheutti riehuntakohtauksen omaa vuoroa odotellessa. Kuitenkin kaikkeen hässäkkään ja ihanien kaverien läsnäoloon nähden Humu käyttäytyi ihan mukiinmenevästi, vaikka kyllähän se hönkäili kehässä ja kehän ulkopuolella vähän miten sattui. Ei voi hyvälläkään tahdolla väittää, että oltaisiin esiinnytty esimerkillisesti, mutta onneksi tuomari oli ymmärtäväinen... saatiin ravailla vähän ylimääräisiä kierroksia höyryjen laskemiseksi ja vastaanotto oli onneksi humoristinen. Eli saavutettiin tavoite: "ei hirveästi hävetä jälkeenpäin" ;) Marja totesi Humun tarvitsevan vielä aikaa ja sitä se todentotta tarvitsee niin fyysisellä kuin henkiselläkin puolella. Suuri saavutus oli kuitenkin se, että Humu rauhoittui kevythäkissä odotellessaan tosi hyvin ja odotteli siellä nätisti vieraiden koirien keskellä vaikka olin itse välillä kauempana. Ja jos ei tarvinnut ihan hipoen ohitella, niin yllättävän hyvin päästiin koirameressäkin luovimaan - koirapaljous taisi vähän lamauttaa, eikä ehtinyt hönkäillä joka suuntaan.

Kaikki on niin kivaa, ettei ehdi syömään

On tuo jännä epeli, kun periaatteessa se tykkää ja motivoituu niin monista jutuista, mikä on mahtavaa ja upeaa ja yksi Humun ehdottomia vahvuuksia - mutta sitten toisaalta taas juuri siksi moni juttu voittaa aina sen mitä meikäläisellä olisi tarjolla. Tuntuu välillä, että pitäisi osata lukea sen ajatuksia, jotta osaisi valita aina sillä hetkellä sopivan palkan. Ja käyttää jatkuvasti lenkeillä jotain loputtomien taskujen raksahaalaria, että mukaan mahtuisi kokoelma erilaisia ruokia ja esineitä ja ehkä yksi pieni koira vaikeita tilanteita varten... joku leikkisä pieni terrierinarttu voisi hypätä takataskusta sille palkaksi aina onnistuneiden ohitusten jälkeen, niin saataisiin varmaan motivaatio kohdilleen ;)

Hetki kokeiltiin syöttää Humua ihan normaalisti kupista, lenkkinamien lisäksi. Homma meni ihan lekkeriksi, supernamitkin alkoi kokea vakaata ja nopeaa inflaatiota, myös niissä tilanteissa, jotka ainakin omaan silmään oli ihan helppoja eikä niissä olisi pitänyt olla mitään kiihdyttävää tai jännittävää. Eikä ole kyllä yhtään kivaa (tai edes toimivaa), jos ei pysty oikein mitenkään palkitsemaan, vaan ainoastaan puuttumaan huonoon käytökseen. Palattiin ulkoruokintaan. Sekään ei toiminut enää treenitauon jälkeen, sillä säännöllisesti treeneissä saadut superherkut aiheutti sen, ettei nappulat kelvanneet ulkona ja koiraparka laihtui. Aina välillä meni joku lenkki niin, että ruoka maistui hyvin ja tuli olo, että kyllähän tämä sujuu, kunhan ensin heittää keppiä/antaa sen juosta/rauhoittua hetken, mutta seuraavana päivänä (tai seuraavalla viikolla) ei sitten maistunutkaan taas ollenkaan vaikka olisi kantanut kainalossa hopeavatia tarjoilua varten. Herkullisemmat ruuat kuitenkin sai taas arvonsa takaisin, ja päästiin vähän edistymään ohituksissa.

Jännästi superherkut on kyllä koko ajan ollut superherkkuja treenitilanteissa, mutta lenkeillä ei. Toisaalta onneksi kelpaa edes treeneissä, ja hyvin kelpaakin (meinaa lähteä sormet välillä mukana). Jos vaan saisi Humun tykkäämään temputteluista yhtä paljon lenkeillä kuin treeneissäkin, niin siinä kai olisi yksi mahdollinen avain. Mutta kun lenkeillä ei tehdä töitä vaan ollaan lomalla, sanoo nuori ammattiyhdistysaktiivi Humu... ;)

Kyllästyin stressaamaan sitä, että koira ei syö tarpeeksi. En kyllä halunnut palata siihenkään, että se syö kotona, mutta ei huoli mitään palkkaa ulkona (kun lelut ja leikki ovat myös arvoituksellisen vaihtelevasti motivoivia). Nyt kokeillaan, josko raakaruokinta toimisi paremmin. Ainakin alku on lupaava ja vaaka näyttää jopa pienenpientä lihomista! Toivottavasti ei tule mokattua ruokinnan kanssa, mutta raakamixien ja multidogin tuella päästään nyt alkuun ja opiskellaan lisää. Kesällähän vielä onnistuu kulkea käsi rannetta myöten jossain peuramix-mössössä, mutta talvi on sitten asia erikseen - onneksi siihen on vielä hetki aikaa...

Pitäisi kyllä jotenkin opetella "rakentamaan" tuota leikkimistä. Humppa on hetkittäin niiiiiin innoissaan ja välillä taas ei. Kepit on yleensä kivoja, lelut vähemmässä määrin, mistään lelusta en ole osannut tehdä THE lelua. Hanskat ja lippikset toimii paremmin. Tyhjät namipussit (tai vielä parempaa, melkein tyhjät) ja kakkapussit on usein huikeita juttuja, joita napataan ilmasta pellehyppyjen säestämänä ja tuodaan takaisin ylpeänä, mutta aina ei nekään nappaa, vaan katsotaan takaisin ilmeellä "Juu, heitit tyhjän muovipussin ilmaan ja vaikutat sekopäisen innokkaalta. Ootko ihan terve?"

Ai että on muuten kiva katsoa Humun leveää hymyä silloin kun se tahtoooo saada palkan, oli se sitten tyhjä kakkapussi tai agilityeste tai nami... sillä on niin symppis intoilme kun se Keskittyy ja Yrittää ja Tahtoo, että vaikea pitää naama peruslukemilla. Ehkä tässä ei olekaan mitään koulutuksellisia motiiveja, mä vaan tahdon nähdä sen ihanan ilmeen usein ;)

Tavoitteita

Ajattelin, että jos sitä uskaltaisi varovaisesti kirjoitella ylös tavoitteita nyt kun ollaan jo Humpan kanssa tutustuttu ja harjoiteltu ihmisiksi ja koiriksi olemista vuoden verran. Vieläkin tuntuu, että on todella vaikea arvioida mikä on realistista ylipäätään tai missäkin ajassa ja mikä taas on lähempänä kuin uskoisikaan. Suurimpana kysymysmerkkinä ja haasteena oikeastaan lähes kaikkeen liittyen on motivointi ja hallinta koirahäiriössä. Se tuntuu välillä parantuneen suurin harppauksin ja joskus taas tuntuu, että ollaan edelleen sen pikku pentuhulivilin kanssa liikenteessä... mutta malttia vaan, jos ei koiralle niin omistajalle.

Ikuisuustavoitteet:

 

Täysi luotto kun Humu on irti

Jos miettii laajemmassa skaalassa mitä ylipäätään haluan Humun kanssa saavuttaa, niin tämä on se tärkein ja samalla vielä kaukana tulevaisuudessa siintävä tavoite. Enitenhän tässä kuviossa mättää luoksetulot ja lähelläpysyminen (vieraassa) koirahäiriössä ja toki sen lisäksi löytyy liuta harvinaisempia jänniä tilanteita (liittyen lähinnä muihin eläimiin, esimerkiksi niihin lampaisiin ja poroihin..), joiden kanssa riittäisi tekemistä vielä vaikka kuinka. Mutta ne on jo  hienosäätöä, eivätkä pahemmin liity normaaliin arkeen - koirista ja rusakoista jos selvitään, ollaan jo pitkällä.

Ihmishäiriössä Humu on jo oikein taitava koirakansalainen ja pyöräilijät, hiihtäjät, lenkkeilijät ja lastenrattaat ohitetaan nätisti ilmankin hihnaa (ainakin jos kelvollista namia on tarjolla). Moikkaustilanteissa tutun tullessa vastaan hepuli ottaa vallan helposti, jos ei ehdi ensin rauhoittaa tilannetta: tulevassa näyttelyssä taas nähdään, miten korkealle kierrokset nousee kun vieras tuomari kopeloi (=rapsuttaa ja hellii koiraparkaa, jota ei koskaan kukaan huomioi) ;)

Suurimpana haasteena on Humun motivointi. Ne superherkutkin kun tuppaa menettämään arvonsa nopeasti ja samalla niiden syöttö vaikuttaa selvästi "kunnon ruuan" maistuvuuteen. Jatketaan oikeaa yhdistelmää etsien...


Toko: AVO1

Saa nähdä kuinka kauan kestää, että päästään tokokentille asti. Saatika saadaanko sieltä koskaan mitään tuloksia. Jotenkin on kuitenkin sellainen kutina, että tämä on meille ihan sopiva tavoite. Koirahäiriön selätyksen ohella motivaation vaaliminen tulee olemaan iso juttu ja kisasuorituksen rakentaminen ei tule olemaan mikään helppo homma kädettömälle allekirjoittaneelle.


Agility: 2-luokka

Agilityssä yhdessä luokkanousussa on meille yllin kyllin hommaa. Agi tuntuu kyllä Humulle luontaisesti sopivalta lajilta, joten mistä sitä tietää kuinka hyvä siitä tulee - ongelmana vaan on se, että pärjäämiseen tarvitaan ohjaajaltakin jonkin sortin taitoja ja niitä ollaan vailla :)

Vuoden 2013 tavoitteet:

Arki:

- Ruokamotivaation parantaminen lenkeillä, jotta pääsisi palkitsemaan myös normaaleissa arkiohituksissa ja toisaalta myös normaalilla ruualla helpommissa tilanteissa. Ohitusten, luoksetulojen ja lähelläpysymisen treenaaminen koirahäiriössä.
- Peruskäytöksien vahvistaminen: käden kosketus, arkiseuraaminen, paikallaolo, luoksetulo

Agility:

- Opetellaan helpolla tasolla perusesteet ja ohjaamista, harjoitellaan edes helpon tason koirahäiriössä  sekä Ojangossa että Visiolla. Ei mitään hinkua kisoihin, pidetään hauskaa, harrastellaan ja katsellaan miltä vaikuttaa.

Toko:

- Panostetaan motivaatioon ja vireeseen, harjoitellaan leikkimistä häiriössä. Jos motivaatio on kohdillaan, rakennetaan kisasuoritusta hipihiljakseen. Nakkimölleihin osallistuminen syksyllä, jos jossain järjestetään sopivat. Ei kiirettä kokeisiin, sitten joskus mennään kun aika on kypsä.
- Seuraamisesta superkivaa ja selkeämpi ero arkiseuraamiseen

Näyttelyt:

- Osallistutaan 1-2 näyttelyyn ja koitetaan käyttäytyä kohtuullisen asiallisesti (onnistumiseksi lasketaan jos ei kovin paljoa hävetä jälkeenpäin:).

Muuta:

- Pidetään hauskaa, kuljetaan metsissä, nähdään koirakavereita, leikitään ja treenaillaan. Käydään välillä kaupungin vilskeessä eikä unohduta vaan lähiöön kökkimään. Käydään pari kertaa lampailla. Osallistutaan lappalaiskoirien kesäleirille ja kokeillaan siellä rally-tokoa ja viestiä. Tehdään muutama verijälki ja testataan miten sujuu.

Taitava agiapina

Pitänee nyt lammaspaimennuksen vastapainoksi kertoa meidän alkaneesta agilityurastakin, joka on sujunut huomattavasti paremmin. Humun henkilökohtainen kuningaslaji on löytynyt, ja samalla ihailtava kyky kanavoida se into ja kiihko allekirjoittaneen näkökulmasta oikeaan suuntaan.

Ollaan nyt käyty nopeasti laskettuna seitsemissä treeneissä, eli vankalla parin kuukauden harrastuskokemuksella uskallan nyt väittää, että Humu on oikein taitava pieni ruskea agilityapina. Aloitusta on helpottanut suuresti se, että saadaan opetella alkeita ilman koirahäiriötä. Käydään Visiolla Piian agilityryhmässä, jossa tunti on jaettu kolmelle koiralle. Kaksi muuta treenaavat 40 minuuttia yhdessä ja me saadaan oma 20 minuuttia yksityisopetusta. Kohta siirrytään ulkokentälle ja kun uuden paikan hepuleista päästään yli, niin aletaan ottaa pikkuhiljaa muita koiria katsomoon mukaan.

Ekat tunnit oli ilman koirahäiriötäkin hepuliherkkiä. Ensimmäisellä kerralla putkesta läpijuoksu aiheutti hillittömän rundaamisen ympäri kenttää. Sen jälkeen hepulit lyheni, mutta esim. liian innostunut kehuminen, liian lähellä olevat mukavat ihmisen ja liian kivat ja vauhdikkaat tehtävät olivat edelleen muutamalla kerralla vaaranpaikkoja. Nyt ollaan pari kertaa oltu ihan hepulittomia ja Humu pysyykin haukkana vieressä odottamassa uusia kivoja tehtäviä - ei ole esim. ollut enää niin nuukaa sen käskyttäminen tauolla makaamaan, jota alkuun oli PAKKO tehdä, ettei se lähde itsekseen hepuloimaan. Mutta hepuleihin varmaan palataan taas kun siirrytään uudelle kentälle ulos ja viimeistään kun saadaan koirayleisöä. Mutta agi vaikuttaa itsessään sen verran palkitsevalta puuhalta, että en edes usko koirahäiriön olevan niin iso juttu kuin yleensä. Kohta nähdään. Jostain syystä se on hepuleista huolimatta (tähän mennessä) tosi hyvin odottanut lupaa ja pysähtynyt pöydälle ja kontakteille. Ehkä ulkonakin se pelastaa meidät? ;)

Humu on tähän mennessä ollut ihan käsittämättömän nopea oppimaan. Oikeastaan moni juttu näyttää siltä, kuin se olisi osannut ne jo valmiiksi. Itse (erittäin taitava agilityohjaaja kun olen - NOT) olen heilauttanut kättä johonkin suuntaan epämääräisesti ja ehkä huikannut vihjeen, jota ei koiralle ole edes opetettu, ja koira jostain ihmeestä tajuaa mitä pitää tehdä ja tekee niinkuin olisi tehty samaa hommaa aina. Hieno rämäpäinen elukka. Pöytä on kiva, putki on tosikiva, A on superkiva, kepitkin on kivoja (mutta emäntä aina säheltää), hypyt on ihan iisipiisejä ja niitä pitäisi saada tehdä enemmän putkeen, kun sitten ne vasta kivoja onkin. Puomia, keinua, rengasta tai pussia ei olla vielä kokeiltu (tosin puomia ja pussia ollaan tehty joskus aikaisemmin pari kertaa pentuna).

Hepuliherkkyyden takia aloitettiin pöydällä ja muilla pysäyttävillä esteillä, ja tehtiin hyppyjä suoralla linjalla niin, että linja päättyi pöytään. Pari kertaa ollaan jo päästy tekemään vähän vaikeampiakin hyppylinjoja. Kerran ympyrään laitettiin pöytä ja kolme estettä (neljäsosakaarille) ja tehtiin ympyrää molempiin suuntiin aloittaen ja lopettaen pöytään. Koira vasemmalla sujui tositosi hyvin, oikea puoli on vaikeampi, kun sitä on treenattu vähemmän. Humu osasi hienosti myös hypätä kolme estettä ja sitten juosta pätkän suoraan A:lle (q:n muodossa siis). Sitä tehtiin vain myötäpäivään, ettei mennyt ihan mahdottomaksi.

A:n loppukontaktin Humppa on myös tajunnut tosi hyvin ohjauksen epämääräisyydesta huolimatta. Pari ensimmäistä kertaa tehtiin namialustalla, sitten kosketusalustalla pari toistoa, ja nyt avut on jätetty pois - Humu hidastaa kontaktille tosi nätisti ja odottaa vapautusta hyvin. Ylösmenokontaktille vauhtia tulee välillä vähän liikaa ja on siina ja siinä, hyppääkö kontaktin yli. Huomattiin tämä viime treeneissä (este tullut tutuksi ja vauhti lisääntynyt entisestään), joten vielä ei ole asiaa sen kummemmin ehditty ihmettelemään. A:lle menossa ei ollut alunperinkään mitään opettamista, se ryntäsi esteelle heti kun sai luvan - yritin siinä asetella nameja esteelle koiran syötäväksi, mutta koira oli jo ampaissut melkein alastulokontaktille asti siinä vaiheessa...

Kepit opetettiin käsiavulla, sillä kun tehty kohteiden kiertoa ennenkin. Yritin ensin naksutella, mutta todettiin, että elämästä on turha tehdä vaikeaa, jos homman voi hoitaa helposti. Humu tajusi idean heti, kun sille heilautti kättä. Nyt palkkaillaan vaihtelevasti 1-3 kiepin jälkeen.

Viime kerralla saatiin jo tehdä taas putkeakin ja hyppyjä ilman, että lopetettiin mihinkään pysäyttävään esteeseen. Tehtiin myös peräjälkeen kaikkia esteitä mitä nyt osataan (välissä palkaten) ja Humppa hämääntyi vain kerran kepeillä, muuten se teki temppurataa ilman mitään ongelmia. Humppa odotti niin mallikkaasti lisäohjeita ja/tai namia, että voi hellanlettas sentään! Ei hepulointia tai härväämistä, vaan ainoastaan julmetun keskittynyt ja iloinen ilme ja hieman piippaamista silloin kun ei saanut tehdä mitään vaan piti taukoilla. Hitsi kun on kiva laji!

Lammaspaimennusta

Ollaan käyty Humun kanssa nyt kaksi kertaa kokeilemassa lampaiden paimennusta Seutulassa Primal Sense Farmilla. Poronpoikasen tyyli on kiihkeä ja reikäpäinen - mutta ainakin se on selkeästi kiinnostunut lampaista, sehän on se tärkein juttu ;) Vähän harmittaa kun itsellä ei ole mitään haisua paimennuksesta (ylläri), eikä sitä myöten myöskään osannut tehdä yhtään mitään fiksua oma-aloitteisesti, niin paimennus tuli nyt ehkä aloitettua Humpan luonteenlaadun huomioiden vähän nurinkurisesti. Varmaan vähemmän kiihkeän, silmää käyttävän koiran kanssa on ihan ok kulkea lampaiden perässä ja testata kiinnostuuko koira, mutta kun oli jo etukäteen 99% varmaa sekä se, että koira kiinnostuu ja se, että se ei vaan tuijottelee vaan haluaa täysiä juosta lampaita kohti ja laukkuuttaa niitä ympäri aitausta komean (Humun tapauksessa kimeän) porokoiran haukun säestämänä... niin olisi ehkä voinut aloittaa siitä hallinnasta, eikä vaan hummailla liina kädessä ja raahautua koiran perässä asenteella "mitäs tässä pitäisi tehdä?". No kolmannella kerralla sitten viisaampana.

Nyt siis kaksi kertaa on mennyt varsin kiihkeissä merkeissä, ensi kerralla panostetaan vain ja ainoastaan hallintaan, liinassa vaeltelun aika on ohi. Luontaisesti Humulta löytyy lampaiden suhteen kaksi vaihdetta: tuijotus/haukku paikoillaan ja täysiä lampaiden perään yrittäminen. Onneksi on liina. Ja aikaa suunnitella miten ensi kerralla edetään, jotta tavoite "hitaasti kohti lampaita liikkuminen ihmisen edellä" olisi mahdollista saada toteutumaan käytännössä. Maltin löytyminen kun ohjaaja tulee jossain taaempana ja katse on lampaissa on aika haastava juttu, huomaan.

Löysin pari kuvaa ekalta kerralta, joissa liina oli (varmaan vahingossa) löysällä. Koira onkin kaikissa enemmän tai vähemmän paikoillaan. Liikkeessä se liina sitten jotenkin jännästi pingottuikin aina välittömästi... Voi Humputin-parka, kun siltä kielletään aina kaikki hauska, kuten lampaiden jahtaaminen :(

Käydään varmaan kyllä jatkossakin silloin tällöin, mutta lähinnä hallintaa harjoitellen. Eli palataan varmaan itse paimentamiseen sitten kun koira pysyy lapasessa.

Humu 1v!

Humu täytti eilen vuoden. Sitä ei kai saa enää kutsua pennuksi? Herkkä murkkuikäinen vielä loukkaantuu halventavasta lässytyksestä. Kun on jo niin aikuinen. Otettiin viime viikonloppuna joitain kuvia todistusaineistoksi vuotiaan körilään ulkoisesta habituksesta. Onpa vaan ihan mallikas poika :)

Ollaan Humun kanssa käyty nyt muutamissa agitreeneissä ja poronpoikanen on edelleen aivan täpinöissään! Onneksi ollaan saatu aloittaa ihan yksityisopetuksessa ilman koirahäiriötä, sillä hipihiljaa paikoillaan seisovat vieraat ihmisetkin täytyy aina välillä käydä hepulirundaamassa läpi... yksi kerta selvittiin jo välissä ilman hepuleita, mutta viimeksi taas treenien välissä vedettiin pari kunniakierrosta. On sillä ainakin hauskaa :D ja kaikesta hihhuloinnista huolimatta Humu keskittyy aivan täysillä silloin kun se pääsee suorittamaan esteitä. Se odottaa esimerkillisesti lähtölupaa ja muutenkin pysähtyy odottamaan tositosi hyvin esim. pöydälle. Viimeksi tehtiin ensimäistä kertaa A:ta, ja sillehän Humu kiipesi yhdellä epäselvällä käden heilautuksella ja sellaisella vauhdilla, että "asettele nameja sen edelle siihen esteelle" oli vähän haastavaa - ensimmäisellä kerralla Humu taisi syödä ensimmäisen namin hieman ennen alastulokontaktia. Mutta onneksi alastuloon oli jätetty namialusta, joten hitaan ohjaajaihmisen ei tarvinnut miettiä stoppaako koira kontaktille vai ei. Piti vaan muistaa ottaa tyhjennetty namialusta pois saatavilta, ennen kuin se muuttuu koiran mielessä kivaksi leluksi... :D mutta hienosti Hömpötin odotti kontaktilla, oikein oli varsin mallikasta!

Putkea ei olla ensimmäisen kerran jälkeen tehty, koska se ei selvästi ole Humulle sinänsä haastava este, vaan lähinnä hepuliriski (mutta mikäpä ei olisi? heh..). Sen sijaan ollaan tehty suorilla linjoilla 1-2 hyppyä siten, että niiden jälkeen viimeisenä esteenä on mukavasti koiran pysäyttävä pöytä. Hienosti on onnistunut suoran linjan ohjaaminen oikealta ja vasemmalta :D etenkin kun luvan odottaminen sujuu sen verran hyvin, että pääsee valmiiksi liikkumaan hyvään paikkaan ja sitten siellä voi vaan itse tönöttää paikoillaan ja heilutella kättä kapellimestarina... Saa nähdä kuinka hillittömäksi meno muuttuu, kun pitäisi tehdä joku kurvikin, mennä hepuliriskiesteitä tai juosta itsekin. Mutta nyt nautitaan kun ollaan vielä niin hyviä ja onnistutaan ;)

Tokokurssi on nyt ohi ja nyt odotellaan seuraavaksi alkavaa arkitokokurssia, ja sitten (toivottavasti, jos päästään ryhmään) alkaakin HSKH:n ulkokauden tokoilut. Lammaspaimennustakin kokeiltiin pari viikkoa sitten ja uudestaankin olisi tarkoitus mennä, en ole vaan saanut aikaiseksi siitä kirjoitella kun kuvien rajailu on vielä niin vaiheessa. Mutta 1-vee kuvia nyt kuitenkin:

synttärikurre